Huomenna ne tulevat -kiertueraportti

Huomenna ne tulevat -kiertue on nyt päättynyt. Kiitokset kaikille teille, jotka osallistuitte!

Mikään valtava menestys kiertue ei ollut, rahallisesti se teki kaikkine matkoineen, majoituksineen ja virkistyskuluineen varmasti satoja euroja tappiota ja sen aikana kirjojakin lopulta taidettiin myydä vain viitisenkymmentä (kaikista paikallisten scifiseurojen tapaamisten myynneistä minulla tosin ei ole tarkkaa tietoa, koska ulkoistin osan niistä). Hauskaa toki pääsääntöisesti oli, ja vaikka yleisöä ei valtavia määriä ollutkaan, laatu korvasi tälläkin kertaa määrän. Uusia ideoita ja yhteistyökuvioita kehiteltiin paljon, ja tietysti käytiin viihdyttäviä keskusteluja ja vietettiin aikaa hyvässä seurassa. Olihan joukossa myös ns. nuorisotalokeikkoja, joiden mielekkyyttä tuli muutamaan otteeseen pohtineeksi, mutta jotain hyödyllistä niistäkin aina tuntui poikivan. (Tai ainakin rattoisa terassihetki Aurajoen rannassa herrojen Nummelin, Sisättö ja Soikkeli kanssa. Turku on kaunis kesäkaupunki!)

Ennen kaikkea kiertue opetti nöyryyttä tosiasioiden edessä. URS on kotimaisten spekulatiivisten kirjoittajien keskuudessa herättänyt varsin paljon positiivista huomiota, ja sellaisen keskellä on helppo ylpistyä. Ruohonjuuritason kiertäminen sen varsinaisen fandomin kenttäväen keskuudessa kuitenkin osoitti, että suosio on lopulta jäänyt hyvin pieneen piiriin. Etenkin paikallisten scifiseurojen tapaamisiin tuppautuessaan, ja jossain määrin myös paikallisia julkistamistilaisuuksia järjestäessään, sai huomata että suurelle osalle harrastajakuntaa URS on edelleen aivan tuntematon asia eikä se heitä edes ihmeemmin kiinnosta. Julkistamistilaisuuksiin saapui lähinnä jo ennestään muista yhteyksistä tuttuja ihmisiä, ja seurojen tapaamisissa taas suhtautuminen oli jos nyt ei suoranaisesti nuivaa niin ainakin varsin välinpitämätöntä.

Toisaalta on ollut hienoa huomata, että fandomin ulkopuolella URS on herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta. Huomenna ne tulevat -kirjassa debytoinut Matthew Pallasoja otti missiokseen levittää URSin ilosanomaa Etelä-Suomen goottipiireihin, ja onnistui muutaman klubin kiertämällä myymään viitisenkymmentä kirjaa – siis saman verran kuin koko fandomille suunnatun kietueen aikana meni kaupaksi! Myös monet muut fandomin ulkopuoliset ovat kirjoja ostaneet ja niistä pitäneet, onpa kuulunut jopa kommentteja tyyliin “yleensä mä en tykkää mistään scifistä, mutta nää teidän jutut oli hyviä”. Oikealla tiellä siis selvästi olemme, kaikesta huolimatta!

Kiertueen floppaaminen sai jopa aikaan sellaisen ajatuksen, että ehkä kotimainen fandom ei lopulta ole URSille otollisin kohdeyleisö. Lopultahan me julkaisemme varsin vanhanaikaista ja perinteistä spekulatiivista kirjallisuutta, ja sitä on harrastajapiireissä ymmärrettävästi luettu jo vuosikymmenet joten se ei hyvinkään toteutettuna (niin kuin me toivon mukaan sentään olemme tehneet!) jaksa säväyttää vaan kaikenlainen uuskumma ja kokeilullisempi materiaali sytyttää enemmän. Vähemmän perehtyneelle yleisölle URS sen sijaan saattaa upota paremmin, ainakin jos heillä ei ole lähtökohtaista “scifikammoa”.

Jokaisen URS-kirjoittajan puolesta en tietysti voi puhua, mutta itse aion nyt tehdä periaatepäätöksen ja lopettaa häiriköinnin scifiseurojen tapaamisissa (olutta saatan toki tulla niihin juomaan). Finnconissa tulen edelleen järjestämään URS-ohjelmaa niissä puitteissa kuin järjestävät tahot sen sallivat, mutta muussa suhteessa siirryn noudattamaan samaa periaatetta kuin millä Vartiotorni-lehtiä asematunnelissa markkinoidaan – eli materiaalia on aina mukana, mutta en sitä kenellekään tuputa ellei joku erikseen tule kysymään.

Alkujaankin varsin hömelö ajatukseni tuoda rock’n'roll-meininkiä Suomi-spefiin osoittautui siis epäonnistuneeksi, ja vastaavia kiertueita tuskin tulemme enää näkemään. URS ei kuitenkaan tästä lannistu, vaan uusia julkaisuja on tulossa entiseen malliin! Finnconissa ilmestyvät avaruusteemainen Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita – uskallan jo nyt sanoa, että paras URS-kirja tähän mennessä! – sekä spekulatiivista romantiikkaa sisältävän Ursula-lehden ensimmäinen numero ja myös ylimääräinen Kultakuoriainen. Loppuvuodesta on sitten tulossa Punainen antologia ja maailmanloppuantologia sekä kaksi numeroa Kultakuoriaista, dekkarinumero ja URS-kirjoituskilpailun satoa esittelevä erikoisnumero.

Ja ensi vuodeksikin on jo suunnitelmia, kuinkas muutenkaan! Vuoden 2013 teemaksi näyttäisi muodostuvan kauhu eri muodoissaan, joten kaikenlaista hyytävää lukemista on luvassa. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, kunhan edellisetkin julkaisut saadaan pois alta!

Äänikirjoja okkulttisen etsivän seikkailuista

Saimme tiedotteen tällaisesta varsin urs-henkiseltä kuulostavasta projektista, joten julkaisemme sen täälläkin:

Okkulttinen etsivä seikkailee innovatiivisessa formaatissa

Jyrki Pitkän kirjoittama ja Tajunta Median 7.5. julkaisema äänikirjasarja raivaa uusia uria suomalaisen viihteen kentälle.

Äänikirjat ovat koko ajan lisäämässä suosiotaan. Yleensä ne kuitenkin ovat eräänlainen oheistuote, joka julkaistaan jo ennalta suositun kirjan sivuun haalimaan laajempaa asiakaskuntaa. Tajunta Media sen sijaan lähtee liikkeelle uudenlaisella otteella ja tuo materiaalin suoraan äänikirjaksi.

Tajunta Median äänikirjat eivät ole myöskään useamman cd:n tuntikausia kestäviä paketteja, vaan esikuviksi on otettu nopeasti luettavat pulp-lukemistot ja julkaisukanavaksi ladattavat mp3-tiedostot.

“Itse nuorempana olin kova kauhufani ja tykkäsin lukea Yöjuttuja”, kuvailee Jyrki Pitkä hankkeen taustoja. Yöjutut olivat 80- ja 90-luvulla ilmestyneitä kauhuaiheisia lehtiä, eräänlaisia yliluonnollisia Jerry Cottoneita. Lehteä yritettiin elvyttää 2000-luvulla, mutta se ei kantanut yhtä numeroa pidemmälle.

“Pohdin kuinka lehden julkaisun saisi kiinnostavammaksi, ja tuli mieleen äänikirjat. Niitä on helppo ladata mp3-soittimeen ja kuunnella vaikka pyöräillessä tai bussimatkalla”, Jyrki jatkaa.

Sisällöltään okkulttisen etsivän, Ilmari Rautapään seikkailut hakevat vaikutteita kauhuviihteen lisäksi myös uushenkisyyden kentältä ja kansanperinteestä. Rautapää työskentelee alppilalaisen esoteerisen kirjakaupan takahuoneessa tarot-tulkitsijana. Hän on eräänlainen shamanistinen antisankari, jota uhkaavat sekä pimeyden voimat että yhteiskunnallinen vähäosaisuus.

Ensimmäisessä seikkailussa hän kohtaa perinteisestä kauhukuvastosta tuttuja hahmoja, ihmissusia.

“Ihmissudet ovat herkullisia pahiksia, mutta yritin saada niihin hiukan uutta näkökulmaa. Ajatus on, että ihmissudet eivät ole minkään ihmissusiviruksen sairastuttamia, mitä nykyään paljon näkee, vaan henkiolentojen riivaamia ihmisiä. Perinteisesti shamanistisissa uskonnoissa eläinten henget on nähty lähes yksinomaan myönteisinä apuhenkinä tai henkioppaina, mutta entä jos kyseessä onkin yksinäinen susi, verenhimoinen saalistaja ja lähes sosiopaattinen omaneduntavoittelija? Voisiko sellaisesta hengestä olla kuitenkin hyötyä esimerkiksi raa’assa kapitalistisessa yritysmaailmassa, jossa pärjäävät vain kaikkein vahvimmat ja häikäilemättömimmät”, Pitkä pohtii.

Tarinat on suunnattu jännitys- ja kauhuviihdettä kuluttaville nuorille ja aikuisille.

Ensimmäinen osa kaksiosaisesta “Punavuoren susimiehet”-seikkailusta julkaistaan 7.5., lisätietoja löytyy verkkosivulta http://rautapaa.tajunta.net. Sivulta on myös kuunneltavissa ja vapaaseen jakoon ladattavissa tarinan 10 ensimmäistä minuuttia.

Esiraati on valintansa tehnyt

URS-kirjoituskilpailun esiraati on valinnut kaikkiaan 15 finalistia, jotka lähtevät nyt tuomariston käsiteltäviksi. Finalisteille on ilmoitettu asiasta sähköpostitse.

Onnea kaikille jatkoon päässeille – ja niille, jotka eivät päässeet, parempaa onnea ensi kerralla!

Äänestä vuoden 2011 paras URS-tarina!

Aina kevään tullen ryhtyy kotimainen scifi-fandom äänestämään Atorox-palkinnosta, joka myönnetään parhaalle edellisenä vuonna julkaistulle novellille. Tämän vuoden Atorox-ehdokkaissa on toki myös URS-julkaisujen tarinoita, mutta päätimme silti järjestää leikkimieliset varjovaalit. Nyt siis äänestetään, mikä oli vuoden 2011 paras URS-tarina!

Säännöt ovat yksinkertaiset: Lähetä sähköpostia osoitteeseen paras (at) urs.fi, ja kirjoita leipätekstiin korkeintaan kolme vuoden 2011 URS-julkaisuissa ollutta tarinaa, jotka mielestäsi ansaitsevat vuoden 2011 parhaan URS-tarinan tittelin. (Voit siis äänestää vain yhtä tarinaa, tai kahta tai kolmea.) Aikaa on kesäkuun loppuun asti, ja tulokset julkistetaan Finnconissa (Tampereella 20.7.) URS-kirjoituskilpailun palkinnonjaon yhteydessä.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan URS-kirjoja ja -oheistuotteita, joten osallistuminen kannattaa! Niille, joita onni suosii arvonnassa, ilmoitetaan asiasta hyvissä ajoin – ja mikäli joku ei pääse Finnconiin noutamaan palkintoaan, se voidaan toimittaa myös postitse.

HUOM! Äänestykseen osallistuakseen ei ole välttämätöntä lukea jokaista julkaistua URS-novellia. On täysin sallittua äänestää parasta/parhaita niistä, jotka on lukenut.

Lista ehdokkaista seuraa alla (ohessa linkit sähköisiin julkaisuihin):

Lisää

Huomenna ne tulevat -kiertue

Tässä nyt tarkempi lista paikoista ja tilaisuuksista, joissa joku meistä on kirjojen kanssa liikkeellä:

22.4. Helsinki: Suomen tieteiskirjoittajien kevätkokous, Cafe Lasipalatsi (Mannerheimintie 22-23, katutaso, klo 15-).

26.4. Helsinki: Helsingin scifiseuran tapaaminen, St. Urho’s Pub (Museokatu 10, URS-edustus lienee paikalla joskus iltayhdeksän jälkeen)

28.4. TampereTulenkantajien kirjakauppa (Hämeenpuisto 25, klo 17-) (facebook-event täällä)

30.4. Espoo (Leppävaara): Espoon scifiseuran tapaaminen, ravintola Harakanpesä (Leipurinkuja 2, klo 19-)

3.5. Turku: Turun scifiseuran tapaaminen, ravintola Teerenpeli (Eerikinkatu 8, klo 18-)

8.5. Tampere: Spektren tapaaminen (=Spekulatiivinen fiktio Tampereella), ravintola Kahdet kasvot (Kauppakatu 14, klo 18.30-)

12.5. Jyväskylä: Suomen tieteiskirjoittajien kirjallinen ilta, Kirjailijatalo (Seminaarinkatu 26 B, klo 18-20)

26.5. Turku: Kirja irti -tapahtuma, Turun Kirjakahvila (Vanha Suurtori 3, klo 11-18) Lisätietoa tapahtumasta täällä.

Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan täällä blogissa.

Huomenna ne tulevat -antologia ilmestynyt

Vuoden ensimmäinen painettu URS-antologia on nyt ilmestynyt! Sisällys on nähtävissä täällä. Antologia on tilattavissa Espoon scifi- ja fantasiaseura Esc Ry:n kautta. Sivuille sitä ei ole vielä tätä kirjoittaessani päivitetty, sen verran tuoreesta julkaisusta on kysymys, mutta tiedusteluja voi varmasti jo lähettää!

Julkistamistilaisuus pidettiin 14.4. Turussa ravintola Proffan kellarissa. Julkkarit jäivät varsin pienimuotoiseksi tapahtumaksi, koska allekirjoittanut ei muilta touhuiltaan oikein muistanut tilaisuutta promotoida eikä siitä esim. ollut tässä blogissa minkäänlaista informaatiota (tarvitsisin selvästi jonkunnäköisen sihterin, tai sitten pitäisi vähentää lehti- ja antologiaprojekteja, joita koko ajan puuhaan… tai sitten vain lakata nukkumasta). Kiitokset kuitenkin kaikille, jotka puutteellisesta tiedottamisesta huolimatta paikalle päätyivät!

Kirjaa on mahdollista ostaa myös kirjoittajilta itseltään, joskin tämä tietysti on hieman hankalaa niille, jotka eivät heitä henkilökohtaisesti tunne. Pyrimme kuitenkin tuomaan kirjaa myyntiin ainakin fandomin “pääkaupunkeihin” eli Tampereelle, Helsinkiin, Jyväskylään ja Turkuun, missä sielläkin otetaan vielä toinen kierros. Olemme myös lähiaikoina läsnä ainakin Tampreen, Helsingin, Espoon ja Turun scifiseurojen “mafioissa” (ts. säännöllisissä illanvietoissa, onkohan tälle mafialle oikein virallisempaa termiä?), joten meitä voi rohkeasti tulla nykimään hihasta! Helsingin seuraava mafia on torstaina 26.4. St. Urho’s Pubissa (Museokatu 10, URS-edustus lienee paikalla joskus iltayhdeksän jälkeen), Espoon mafia taas 30.4. Leppävaarassa ravintola Harakanpesässä (Leipurinkuja 2, klo 19-). Turun mafia on ravintola Teerenpelissä 3.5. (Eerikinkatu 8, klo 18-)  ja Tampereen mafia 8.5. ravintolassa Kahdet kasvot (Kauppakatu 14, klo 18.30-). Mikäli tässä nyt on väärää informaatiota, niin asioista paremmin tietävät korjatkoon!

Varsinaisista julkistamistilaisuuksista seuraava, josta on varma päivämäärä, on Tampereella 28.4. (tarkka aika ja paikka on vielä työn alla). Helsingissä on myös tarkoitus järjestää jonkinlainen tilaisuus, mutta sen yksityiskohdista neuvotellaan edelleen. Jyväskylään saavumme 12.5. Suomen tieteiskirjoittajien Kirjalliseen iltaan (Kirjailijatalo, Seminaarinkatu 26 B, klo 18-20), ja Turussa olemme tavattavissa Kirja irti -tapahtumassa 26.5. (tarkempaa tietoa täällä). Ja toki antologiaa on myynnissä myös Finncon-tapahtumassa heinäkuussa, mikäli joku malttaa odottaa sinne asti… Lisää informaatiota seuraa, kunhan ajat ja paikat varmistuvat.

Joka tapauksessa pyrimme siihen, että kaikki halukkaat kirjan saavat! Sitä voi tiedustella tämän blogin tai URS-facebookryhmän kautta, sekä sähköpostiosoitteesta urs.toimitus (at) gmail.com.

LISÄYS: Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat Ry:n kevätkokous on sunnuntaina 22.4. klo 15 Helsingissä Lasipalatsin kahvilassa (Mannerheimintie 22-23, katutaso). URS-kirjoja on myytävänä myös siellä. Tarkempi (ja selkeämpi) kiertuelista tulee tänne blogiin mahdollisimman pian, kunhan muutama paikka varmistuu.

Juri Nummelin: Jumalten tuho (Pikku-Idis, 2012)

Jumalten tuho ei ole virallisesti uusrahvaanomainen romaani, enkä tiedä tahtooko kirjailija sitä edes epävirallisesti sellaiseksi luokitella. Itse kuitenkin olen valmis laskemaan sen osaksi samaa jatkumoa. Ei tämä taidetta ole vaan hyvin ronskia ja häpeilemätöntä spekulatiivista viihdettä – ja jumankaut, kyllähän se viihdyttääkin!

Huvittavaa kyllä, kirja tuo aluksi mieleen Dan Brownin tiiliskivet. Vatikaanin kardinaalit juonittelevat ja murhaavat viestintuojia, ja pian poliisikin törmää raa’asti silvottuihin ruumiisiin omituisissa paikoissa. Tosin pidän melko todennäköisenä, että jos Brown päättäisi sijoittaa romaaninsa Suomeen, hän ei valitsisi kaikista mahdollisista paikkakunnista juuri Forssaa, eikä hänen päähenkilöpoliisinsakaan viettäisi huomattavaa osaa ajastaan krapularyypyn etsimiseen.

Dan Brownia tämä muutenkaan ei ole, vaan rehtiä vanhan ajan pulp-jännäriä – ja hyvä niin. Juoni lähtee nopeasti käyntiin eikä sen jälkeen juuri hengähdystaukoja ole. Salaperäinen murhaaja tuottaa ruumiita liukuhihnalta, ja koska eletään 20-luvun loppua, poliisin tutkimuksiin sotkeutuvat niin suojeluskunta kuin paikallisen vankileirin sadistinen johtajakin. Soppaan työntävät lusikkansa myös Vatikaanin palkkaama yksityisetsivä, Helvetistä lähetetty musta enkeli ja lopulta melkoinen liuta muutakin kristillisen mytologian väkeä. Luvassa siis on todelliset vuosisadan turpakäräjät, ja vaikka suvantokohtiakin on sopivasti, missään vaiheessa ei jäädä sivukaupalla juomaan teetä ja luennoimaan taidehistoriasta.

Nummelin kirjoittaa sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä ja hallitsee koukuttavan juonenkuljetuksen. Kirja tuleekin helposti ahmaistua yhdeltä istumalta, jos ei pidä varaansa. Henkilöitä ja sivujuonia on paljon, joten jonkinasteinen kärryiltä putoamisen vaara on olemassa huolimattomille lukijoille, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa ja kaikki oleellisimmat langanpäät vedetään myös lopuksi tyydyttävästi yhteen.

Aivan kaikille Jumalten tuho ei välttämättä sovi. Verellä ja suolenpätkillä roiskitaan melkoisesti, mikä ei liene herkimmille lukijoille mieleen, ja joku saattaa myös hermostua kirjan varsin kerettiläisestä otteesta kristinuskoon. Tosin kaikkine Jeesuksen kaksoisveljineen, Taivaan ja Helvetin välisine kuumine linjoineen ja sädepyssyillä ammuskelevine enkeleineen tarina on lopulta niin selkeästi yliampuva, että se tuskin loukkaa kenenkään uskonnollisia tunteita kovin verisesti. Ja kuuluihan tietynlainen provokatiivisuus oleellisena osana tällaisten tarinoiden tyyliin. Seksiä kirjasta sentään ei löydy, vaikka paljaita tissejä muutamaan otteeseen vilautellaankin.

Joka tapauksessa Jumalten tuho on erinomaista toiminnallista viihdettä, ja sitä voi varauksetta suositella kaikille uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion ystäville!

Kirjoituskilpailun deadline tuli vastaan

Ensimmäinen URS-kirjoituskilpailu on nyt edennyt esiraativaiheeseen. Kiitämme kaikkia osallistuneita!

Kilpailun suosio oli positiivinen yllätys. Kaikkiaan kisaan lähetettiin 68 tekstiä, joista yhden lähettäjä tosin veti pois ennen deadlinea ja kaksi hylättiin pituutensa vuoksi (toinen yli 50 sivua, toinen peräti yli 200). Kaksi muuta ohjeellisen 20 sivun pituusrajan ylittänyttä tekstiä, 30- ja 38-sivuiset, päätettiin sen sijaan hyväksyä ja lähettää esiraadille. Keskimääräiset pituudet ja yhtenlasketun sivumäärän kisan sihteeri laskee myöhemmin, mutta näihin ja muihin yksityiskohtiin (suosituimmat genret ja teemat jne.) palattakoon kunhan tulokset selviävät. Nyt esiraati ryhtyy työhönsä ja alkaa karsia tuomaristolle kisatekstien parhaimmistoa.

Allekirjoittanut, URS-päätoimittaja ja -diktaattori jolla tunnetusti ei ole muuta elämää ja joka valvoo pervitiinin voimalla vuorokaudet ympäriinsä, ehti itse asiassa jo lukea läpi koko kilpailun sadon, ja tässä esitettäköön jokunen ensivaikutelma:

Kuten tällaisissa kilpailuissa aina, tekstien tasossa oli melkoisesti hajontaa. Hyviä tekstejä on paljon, eikä sen enempää esiraadin kuin tuomaristonkaan tehtävä tule olemaan helppo. Sen verran kova taso kärjessä on, että taistelu finaalipaikoista tulee varmasti olemaan tiukka, palkintosijoista sitten puhumattakaan. Surkuttelen jo nyt, että kaikkia tarinoita, joista itse pidin, ei vain yksinkertaisesti voi palkita, mutta toisaalta hyvät tekstit löytävät aina kotinsa jostain ennemmin tai myöhemmin. Harmillisesti tässä vaiheessa kisaa ei vielä voi erikseen kehua omia suosikkejaan, onhan esiraadillakin vielä yli kuukausi aikaa (muut esiraadin jäsenet eivät ole yhtä hulluja kuin minä, joten heillä kestää liki 70 tekstin lukemisessa hieman pitempään), joten hehkuttamista joutuu odottamaan Finnconiin asti.

Toisaalta myös heikompia tekstejä tuli vastaan melkoinen määrä, ja perusnegatiivisena ihmisenä kirjoitan nyt enemmän niistä, joskin toki yksittäisiä tekstejä mainitsematta. Nämä jakautuivat selvästi useampaan kategoriaan, joita toiset ovat ymmärrettävämpiä kuin toiset.

Ensinnäkin olivat tietysti tekstit, jotka olivat kieliasultaan, rakenteeltaan, idealtaan ja/tai juonenkuljetukseltaan huteria ja selvästi kokemattomien kirjoittajien lähettämiä. Tällaisten tekstien lähettämisen näen puhtaasti positiivisena asiana. Kisoihin kannattaa aina osallistua ja muutenkin tarjota tekstejään julkaisuun, vaikka kokemusta tai aiempia julkaisuja ei vielä olisikaan. Me kaikki kirjoittajat olemme olleet samassa tilanteessa, ja siitä pääsee eteenpäin kun vain sinnikkäästi jatkaa kirjoittamista ja tekstien lähettämistä. Ennemmin tai myöhemmin omat taidot kehittyvät sille tasolle, että kisoissa ja lehdissä aletaan noteerata.

Hieman hämmentävämpää oli se, että kaikki osallistujat selvästikään joko eivät ymmärtäneet uusrahvaanomaisen spefin käsitettä aivan samoin kuin minä, tai sitten eivät olleet huomanneet ottaa asiasta selvää. Kisaan tuli jonkin verran tekstejä, jotka olivat sinänsä hyviä mutta kielellisesti, rakenteellisesti tai muuten toteutukseltaan sen verran taiteellisia, ettei niitä parhaalla tahdollakaan voinut pitää uusrahvaanomaisena spefinä. Yleisimmät “ongelmat” olivat selkeän tarinan puute sekä pirstaleinen tai muuten kimurantti rakenne. Nämä eivät toki ole virheitä, ja toisenlaisessa kisassa kyseiset tekstit olisivat voineet pärjätäkin, mutta URS-kisassa ne eivät lainkaan edustaneet sitä mitä haettiin. Joukossa oli toki muutamia sen verran hyviä tekstejä, että niitä kannattaa tarjota vaikkapa Usva-lehteen tai lähettää ensi vuonna Novaan.

Erikoinen ilmiö olivat myös erilaiset huumori- ja sekoilutekstit, joita kisaan tuli jonkin verran. Toki huumori ja jopa parodiat sopivat URSin piiriin, ja ainakin yksi varsin ronskiakin huumoria sisältävä tarina nousi omien henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon. Joukossa oli kuitenkin tekstejä, jotka oli selvästi kirjoitettu aivan pilailumielessä tai jopa jonkinlaiseksi metatason kirjoituskilpailuhuumoriksi, eikä niihin ollut edes yritetty rakentaa mielekästä tarinaa. Parhaimmillaan nämä huumoripläjäykset olivat hauskoja ja piristivät luku-urakkaa, ja parhaimmiston voisin itse asiassa julkaista Puska- tai Kinos-lehdessä (mikäli kirjoittajat siis suostuvat), mutta varsinaisesta vitsikilpailusta ei kuitenkaan ollut kysymys joten motiivi tällaisen materiaalin lähettämiselle jäi hieman hämäräksi.

Kilpailutekstien kummallisin kategoria olivat häröilytekstit, joissa ei vain yksinkertaisesti ollut mitään järkeä. Erilaisia absurdeja, jopa suorastaan psykedeelisiä sekoiluja tuli kuitenkin sen verran, että aloin jo miettiä, onko jossain joukko ihmisiä jotka ovat ymmärtäneet itsessään toki aika oudolta kuulostavan sanahirviön “uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio” tarkoittavan absurdistista sekoilua. (Tämä tosin tarkoittaisi, että he eivät ole lukeneet ainuttakaan URS-julkaisua tai mitään, mitä URS-nettisivulla sanotaan, joten luultavasti he vain lähettävät samat häröilytekstit kaikkiin kisoihin.) Edesmenneellä Deathwriters-foorumilla lanseerattiin aikanaan novellikategoria nimeltä “bronttosaurus” (viitaten pahamaineiseen Bronttosauruksen munat-novelliin, joka – sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä – on erittäin alatyylinen, mauton, groteski ja vailla minkäänlaista logiikkaa taikka järjen hiventä), ja mikäli vielä joskus järjestetään bronttosauruskilpailu, muutamat URS-kilpailuun tulleet tekstit saattaisivat hyvinkin sijoittua siinä kärkisijoille.

Yleisesti ottaen kilpailutöiden lukeminen oli hauskaa. Kaikki tekstit eivät tosiaan aivan onnistuneet olemaan sitä mitä haettiin, tai eivät onnistuneet tekemään sitä tarpeeksi hyvin (ja joistakin teksteistä en tosiaan saanut aivan tarkkaa tolkkua, että mitä ne edes yrittivät olla), mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen kilpailun satoon. Ajattelin myös haarukoida joukosta sellaiset tekstit, jotka vaikuttavat erityisen kehityskelpoisilta, ja mikäli nämä sattuisivat esiraadituksessa karsiutumaan jatkosta, otan ainakin tavoitteeksi antaa näiden kirjoittajille henkilökohtaista palautetta sekä mahdollisia vinkkejä siitä, mihin kyseinen teksti kannattaisi lähettää. Postia saattaa siis olla tulossa, vaikka jatkoon ei pääsisikään!

Kultakuoriainen #4

Pitkään ja hartaasti työstetty ja toivottavasti myös odotettu Kultakuoriaisen barbaarinumero on nyt täällä! (Tai tarkkaan ottaen täällä.) Mukana seitsemän tarinaa teräksen salojen ja sandaalien alla murtuvien valtaistuinten maailmasta, toki taatun barbaarisesti kuvitettuna.

Lehden avaa Shimo Suntilan veijarihenkinen Amirin torni, jossa epäsuhtainen antisankaripari lähtee vaaralliselle ryöstöretkelle, eikä sen enempää kieroilussa kuin verenvuodatuksessakaan säästellä. Hieman hyveellisemmän päähenkilön esittelee Rasimus tarinassaan Pahan sielu, jos kohta hänenkään sankarinsa ei kaihda keinoja taistelussaan pahaa vastaan. Christine Thorelin Vuorilta ei palata taas vie karskin seikkailijajoukon etsimään maalaiskylää ahdistavia epäkuolleita, mutta vuoriston vaarat eivät ole leikin asia edes barbaarisotureille.

Lucilla Linin Sotarosvo kertoo nuorukaisesta, jolle ennustukset lupaavat mainetta ja suuria tekoja, mutta todellisuus paljastuu paljon sankaritaruja synkeämmäksi. Maineteoista haaveillaan myös Markus Harjun Jääkäärmeen laulussa, vaikka sankarihaaveita elättelevän pojankoltiaisen ura uhkaakin hyytyä hankeen heti alkumetreillään. Jussi Katajalan tarinassa Kuninkaiden veri taas näemme, kuinka ennustukset ja profetiat toteutuessaankaan eivät tuo erityistä onnea. Ja lopuksi Jaakko Seppälän Brutal Deluxe vie meidät miekan ja magian maailmoista yhtälaisen barbaariseen tulevaisuuteen.

Lehden ulkoasu on hieman uudistunut, toivottavasti silmiä miellyttävään suuntaan. Valitettavana sivuvaikutuksena pdf-tiedoston koko kolminkertaistui, kevyempi versio lehdestä on työn alla.

Muutos suunnitelmiin

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän blogiin pitkä teksti aiheesta “miksi uudempi Star Wars -trilogia (joka nyt ilmeisesti on tulossa teattereihin 3d-versioina) ei toimi”. Liekö George Lucas ostanut WordPressin, sillä kyseinen teksti katosi jäljettömiin. No, säästyittepä siltä valitukselta.

Edellinen Vanhemmat artikkelit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.