Kultakuoriainen menee tauolle

Uskolliset lukijat ovat ehkä huomanneet, että URSin pää-äänenkannattaja Kultakuoriainen-lehti on viime aikoina ilmestynyt melko harvakseltaan. Numero #7 on kyllä tulossa, mutta se on erinäisistä syistä viivästynyt, eikä tarkkaa ilmestymisajankohtaa uskalla tässä luvata.

Seitsemännen numeron jälkeen Kultakuoriainen vetäytyykin sitten koloihinsa määrittelemättömälle tauolle. Aiemmin julkistetut, aiheeltaan vapaat numerot #8 ja #9 siis peruuntuvat.

Syy päätökseen on, että edes likimain säännöllisesti ilmestyvälle lehdelle ei tällä hetkellä ole realistista mahdollisuutta. URS-aktiiveista suurin osa työskentelee Osuuskumma-kustannuksessa, ja allekirjoittaneella on kädet täynnä työtä Kuoriaiskirjat-pienkustantamoni kanssa. Lehden tekemiseen, tai ylipäätään päivystävän ”URS-toimituksen” ylläpitoon, ei valitettavasti riitä kenelläkään aikaa eikä resursseja.

Kokonaan lehteä ei kuitenkaan kuopata, vaan se jatkaa ilmestymistä satunnaisesti erikoisnumeroina, silloin kun jollakulla on aikaa ja intoa yksittäisen lehden toimittamiseen. Näistä ilmoitetaan projektikohtaisesti.

Pahoittelumme niille, jotka ovat lähettäneet novelleja myöhempiin lehtiin tai Kultakuoriaisen avoimeen hakuun. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta lukea, saati kommentoida niitä.

Kirjoituskutsu: Hei, rillumapunk! (2014)

Nyt on aika laittaa radiosta soimaan reipasta haitarimusiikkia, kiskoa henkiset kumisaappaat jakoihinsa ja suunnata Lapin jänkälle tahi kaupungin sykkeeseen. Visioikaa menneistä päivistä nykyajan lasien läpi katsottuna, ja tarjotkaa novelleja Rillumapunk-antologiaan!

Wikipedia määrittelee rillumarein seuraavasti: ”Rillumarei-nimitystä käytetään sodan jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla ohjelmallisissa iltamissa esitetystä kuplettiperinnettä mukailevasta viihteestä.” Alan olennaisia elokuvia ovat Rovaniemen markkinoilla, Hei, rillumarei!, Lentävä kalakukko sekä Rantasalmen sulttaani.

Rillumareihin kuuluu rehti, jätkämäinen meno. Taidetta ja kaupunkilaisten kultturellia menoa ei suuremmin arvosteta tai ymmärretä, olennaista on oma vapaus mennä milloin ja minne haluaa. Tarinan voi sijoittaa Lapin erämaihin tai vaikkapa Helsinkiin, kunhan pääosassa on konstailematon tyyppi, jolla on iloinen mieli ja hyvät hoksottimet. Perinteisesti pääosa on kuulunut miehille, mutta nyt sellaiset rajoittavat, sukupuoleen sidotut tavat on syytä viskata romukoppaan.

Punk puolestaan on kapinaa. Kapinaa totuttua yhteiskuntajärjestystä ja vallanpitäjiä vastaan. Se on myös itsensä toteuttamista omin ehdoin, ulkonäkö valitaan omien mieltymysten mukaan ja luodaan itse. Joku leikkaa hiuksensa mohikaaniksi ja värjää vihreällä, toinen asennuttaa kyberneettisen raajan ja kolmas rakentaa höyrymechan. Punkkarit kuuntelevat ensin itseään, sitten vasta muita. On jokaisen oma tulkinta, millä tavoin punk ilmenee 50-lukulaisessa, suomalaisessa mielenmaisemassa.

Rillumarei-tarinoihin voidaan katsoa kuuluvan myös tiettyjä muita elementtejä, kuten rosvo tai rosvojoukko, joka pyrkii jymäyttämään sankareita, varsin usein kauniin naisen avulla. Nainen voi olla mukana hivenen vastentahtoisesti ja kenties kääntää kelkkansa jossain vaiheessa. Mutta kuten edellä todettiin, näin oli 60 vuotta sitten. Nykypäivän näkökulmaa soveltaen rooleja voidaan väännellä miten sattuu eikä sukupuolibinäärissä tai heteronormatiivisuudessa ole tarpeen pitäytyä.

Antologia julkaistaan vuonna 2014, varsin luultavasti joko kesällä pidettävässä Finnconissa tai jo sitä ennen. Tekstien deadline on helmikuun 2014 loppu. Antologian toimittavat Shimo ”Raapaleseppo” Suntila ja Juha ”Hevijätkä” Jyrkäs. Antologian julkaisee Kuoriaiskirjat.

Materiaali lähetetään joko .txt-, .rtf- tai .doc-muodossa kummallekin toimittajalle osoitteisiin khuure@gmail.com ja poropetra@gmail.com, otsikkoon mukaan sekä kirjoittajan nimi että novellin nimi.

Lisäys: Koska kyse on URS-projektista, novellien tulee olla laskettavissa joko science fictionin, fantasian, kauhun tai kumman piiriin.

Kyberpunk-antologia julkistetaan 4.10. Turussa

Mustaa lihaa. Kyberpunk-antologia julkistetaan Turun kirjamessujen perjantaina. Virallinen julkistamistilaisuus on ravintola Koulussa (Eerikinkatu 18) klo 20-21, minkä jälkeen julkkariporukka siirtyy Cosmic Comic Cafen tiloihin. Kirjaa on saatavissa myös kirjamessuilta Turun scifiseurojen osastolta koko messujen ajan.

Murhamystiikkaa – okkulttisia etsivätarinoita

URS- ja Aavetaajuus-kollektiivien yhteistyöantologia Murhamystiikkaa – okkulttisia etsivätarinoita on viimeksi kuluneen kuukauden aikana hakenut rahoitusta ennakkotilauksina Mesenaatti-palvelun kautta. Minimitavoite on jo lähellä, mutta vielä puuttuu sata euroa, ja aikaa on enää viikko. Nyt on siis hyvä tilaisuus tukea hanketta, ja tietysti varmistaa samalla se, että saa uunituoreen antologian käsiinsä. Halukkaat voivat toki tilata paljon muutakin – vaikkapa kirjan ja julisteen, isomman paketin erilaisia URS-, Aavetaajuus- ja Kuoriaiskirjat-julkaisuja tai mikäpä jottei kahvihetken antologian toimittajien kanssa.

Projektiin voi osallistua täällä. Linkin takaa näkee myös, keitä kaikkia tuttuja ja uusia kirjoittajia on mukana!

Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita

26.8. ilmestyy Espoon science fiction- ja fantasiaseuran kustantama antologia Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita. Julkkarit järjestetään Ravintola Harakanpesässä Espoon Leppävaarassa, lisätietoa löytyy tapahtuman Facebook-sivulta.

kansanperinnekauhu_kansi_nimellä

Vanha kansa tapasi kertoa karmaisevia juttuja iltaisin, kun päre tai nuotio loi pahaenteisiä varjoja kuulijoiden ylle. Suomella onkin pieneksi kielialueeksi rikas perintö tarinoita, jotka sisältävät sangen omaleimaisia kansallisia piirteitä. Yliluonnolliset asiat kiehtovat ja kiinnostavat meidänkin aikamme ihmistä – vain selitysmallit ovat muuttuneet aikojen saatossa.

Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio (URS) sukeltaa rohkeasti syvälle kansanperinteen kauhuihin. Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä kertomuksia tarjoaa kattauksen niin nykyaikaan kuin menneisyyteenkin sijoittuvia vanhan kansan perimää hyödyntäviä novelleja. Antologia vie lukijan maailmaan, missä kummitukset, haltiat, maahiset, pirut ja monen sortin henkiolennot vaanivat varomatonta kulkijaa.

Sisällysluettelo:
Shimo Suntila – Sauna
Anne Leinonen – Ken vainajia muistelee
Jussi Katajala – Rautakihlat
Mari Saario – Holvikirkon kanttorin poika
Tarja Sipiläinen – Kaikuja
Juha Jyrkäs – Seitsemän hengen kertomus
Markus Harju – Myrkynlykkääjä
Anna Malinen – Maria Antintytär
Eero Korpinen – Vainajan palmikko
Heikki Nevala – Syämmen syrjä
Mixu Lauronen – Aallot
Samuli Antila – Rajat

Kirjoituskutsu Kultakuoriaisiin #8 ja #9

Kultakuoriainen ilmestyy vuonna 2014 kaksi kertaa ja molemmat numerot ovat teemattomia. Nyt voi siis tarjota mitä tahansa URS-henkistä ilman rajoituksia. Numeroon #8 tarjottavien tekstien deadline on 31.1.2014 ja numeroon #9 tarjottavien 31.7.2014. Tekstit tulee lähettää osoitteeseen toimitus[at]urs.fi.

Myöhäinen Atorox-päivitys

URS ei tämän vuoden Finnconissa järjestänyt ihmeempää ohjelmaa, ja porukkakin oli hajautunut Suomen tieteiskirjoittajien, Osuuskumman ja Kuoriaiskirjojen pöytiin, joten ihmeempää virallista raportoitavaa ei conista oikein ollut. Iltajuhlista olisi toki voinut kertoa paljonkin joskus vanhan fandomin aikaan, kun alan lehdissä otsikoitiin ulkomaanconien matkapäiväkirjat tyyliin ”Humalassa ulkomailla”, mutta tänä päivänä, kun esikoiskirjailijoiden seminaarissakin tunnetusti keskustellaan lähinnä kestovaipoista ja proteiinin merkityksestä ruokavaliossa, ns. röpöttelyraportit eivät enää ole oikein muodissa joten säästämme lukijamme niiltä.

Atorox-palkinnosta, joka vuosittain myönnetään yleisöäänestyksellä valitulle vuoden parhaalle spekulatiiviselle novellille, voisi sen sijaan sanoa sanasen. Tuloksethan olivat seuraavanlaiset:

  1. Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
  2. Jussi Katajala: Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema (Huomenna ne tulevat)
  3. Tero Niemi & Anne Salminen: Kirjallinen liite kannevakuuskorvausanomukseen (Tiamatin värit)
  4. J. S. Meresmaa: Laulaisin surusi mereen (Huomenna ne tulevat)
  5. Jenni Kauppinen: Taikarasia (Kosmoskynä 3/12)
  6. Magdalena Hai: Vaskimorsian (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
  7. Anne Leinonen: Elä vie neittä pahoille (Kultakuoriainen #4b)
  8. Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat (Me emme valehtele)
  9. Tuomas Saloranta: Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat)
  10. Tuomas Saloranta: Kaksipäisen lehmän varjossa (Spin 2/12)

Onnea kaikille sijoittuneille!

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että URS-edustus oli listalla melkoinen. Kymmenen kärjestä kaikkiaan kuusi novellia ilmestyi erinäisissä URS-julkaisuissa, ja seitsemäskin on URS-viskaali Salorannan tekeleitä, vaikkakin Turun science fiction -seuran lehdestä. Käytännössä yhtäläisen vahva edustus on myös Osuuskumma-kustannuksella, onhan listalla peräti kuusi osuuskummalaista, ja vaikka suoranaisista osuuskunnan julkaisuista on listalla vain kaksi novellia (kolme, mikäli lasketaan Jussi Katajalan novellikokoelmaan myöhemmin päätynyt kakkossijan novelli), Osuuskumma kahmaisikin sitten komeasti koko kilvan voiton. Ero vaikkapa edelliseen vuoteen, jolloin kymmenen kärkeä hallitsivat Tähtivaeltaja, Portti ja isojen kustantajien antologiat, on melkoinen.

Voitaneen siis sanoa, että jonkinlainen murros on käynnissä. Perinteisistä scifilehdistä mukana ovat vain Spin ja Kosmoskynä, ja yleensä voiton vieneestä Portista ei ollut edes ehdokaslistalla kuin yksi novelli. Aivan ilman soraääniä tällainen ei tietenkään voi tapahtua, ja Tampereen scifiseura Spektre ehtikin jo palkinnonjaossa pitää varsin kekkoslovakialaisen puheenvuoron, jossa vaadittiin Atorox-sääntömuutoksia. Onhan säännöissä toki oltava virhe, jos Atorox-kärkeä vuosikymmenet hallinnut Portti ei yhtäkkiä enää käykään muodollisuutena pokkaamassa taas uutta voittoa – ja kenties närää aiheutti myös se, että kymmenen parhaan joukkoon mahtui turkulaisessa lehdessä julkaistu novelli, mutta Tampereen päälehti loisti poissaolollaan… Edes se, että voitto kuitenkin meni tamperelaisen Osuuskumman tamperelaiselle Anni Nupposelle, ei nähtävästi riittänyt hyvittämään tätä vääryyttä.

Uuttahan tällainen ankkalammikosta kantautuva kaakatus ei Atoroxin historiassa ole. Sääntömuutoksia on 80-luvulta asti tehty parin vuoden välein, kun joku on ollut tyytymätön – hieman kärjistäen voisi sanoa, että jos ehdokaslista laaditaan yleisöäänestyksen perusteella, yleisö äänestää ymmärtämättömyyttään väärin ja vaaditaan asiantuntijaraatia, ja jos taas ehdokkaat valitsee asiantuntijaraati, vaaditaan yleisöäänestystä koska asiantuntijaraati ei ole tehtäviensä tasalla mutta ”kyllä kansa tietää”. Valitettavasti vain sellaista yleispätevää sääntömuutosta, jolla ne juuri minun mielestäni parhaat novellit voittavat, ei oikein ole mahdollista saada aikaan – ellei fandomista sitten tehdä diktatuuria, jossa Portin novellikilpailun voittaja voittaa aina myös Atoroxin sadan prosentin kannatuksella.

Tavallisesta poikkeavalle kymmenen kärjelle on toki aivan luonnollisia selityksiä. URS ja Osuuskumma ovat uusia tekijöitä kentällä, ja niiden lukijakunnassa varmasti on paljon aktiivista väkeä, joka myös äänestää aktiivisesti. Ei liene kenellekään asioita seuraavalle epäselvää, että Atorox-äänestäjiä on vuosittain lopulta melko vähän ja niin ehdokasasettelu kuin kymmenen kärkikin ratkaistaan hyvin pienillä marginaaleilla. Tiettävästi ehdokaslistalle tänä vuonna pääsivät novellit, jotka saivat viisi puoltoääntä, ja aktiivisista Portin lukijoista luulisi kaiken järjen mukaan löytyvän se viisi ihmistä äänestämään suosikkejaan. Nykyinen järjestelmä kuitenkin toimii aivan moitteetta, jos sitä vain vaivautuu käyttämään – ja jos ei vaivaudu, on turha kitistä jälkeenpäin että sääntöjä pitäisi muuttaa. Ensi vuonna vain äänestämään aktiivisemmin, sittenpä saadaan kovempi kisa!

Toinen selitys on se, että fandomin julkaisukenttä todella on muuttunut. URSin ja Osuuskumman kaltaiset tekijät kenties koetaan nousukkaina, jotka tulevat tallomaan instituutioiden varpaille, mutta on hyvä ymmärtää ettei enää ole paluuta aikaan, jolloin novelleja julkaistiin vain Portissa ja parissa scifiseurojen lehdessä sekä satunnaisesti jossain parin-kolmen vuoden välein ilmestyvässä painetussa antologiassa. Tarjontaa on yksinkertaisesti niin paljon, että kilpailukin on väistämättä kovempaa eikä millään julkaisulla enää ole automaattista pääsyä Atorox-kärkikymmenikköön tai edes ehdokaslistalle. Ja vaikka olenkin vähintään puolittain jäävi sanomaan näin, väitän että uudet tulokkaat ovat kasvukivuista selvittyään julkaisseet todella hyvää materiaalia. Makuasioista toki voi aina kiistellä, eikä omistakaan suosikeistani (yhtenä muuten se ainoa ehdolla ollut Portin novelli!) moni päässyt kärkisijoille, mutta yhtäkään huonoa novellia ei nähdäkseni ollut sen enempää ehdokkaiden kuin palkittujenkaan joukossa. Ja Nupposen Joka ratasta pyörittää on ehdottomasti palkintonsa arvoinen, sitä tuskin kukaan kiistää vaikka olisikin henkilökohtaisesti nostanut jonkin muun tekstin ylemmäs.

Joka tapauksessa on jännittävää nähdä, miltä Atorox-kärki näyttää ensi vuonna. Näemmekö Portin vastaiskun, vai ovatko URS ja/tai Osuuskumma jumiutuneet kärkisijoille jäädäkseen? Tähän jokainen voi vaikuttaa… niin, äänestämällä. Sen verran sääntöjä todella on muutettu, että ehdokasasettelu on nykyään käynnissä läpi vuoden, joten omille suosikeilleen voi käydä antamassa puoltoäänen vaikka saman tien ne luettuaan!

P.S.: Hienoista närää tuntui tamperelaisissa aiheuttavan myös minun novellieni suuri edustus sekä ehdokaslistalla että kymmenen parhaan joukossa. Kenties minut sitten mielletään (sattuneesta syystä) osaksi Turun fandomia eli vihollisleiriä, kukapa näistä kaupunkien välisistä kähinöistä ottaa selvän. Voin kuitenkin lohduttaa tuotantoni vihaajia sanomalla, että tänä vuonna minulta ei ilmesty kuin pari novellia, ja niistäkin ainoa Atorox-potentiaalinen – Portissa. Rauha ja tasapaino tulee siis palaamaan.

Edellinen Vanhemmat artikkelit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.