The Whisperer in Darkness

The Whisperer in Darkness on H.P. Lovecraft Historical Societyn toinen Lovecraft-filmatisointi. Ensimmäinen filmatisointi The Call of Cthulhu oli mustavalkoinen mykkäelokuva. The Whisperer in Darkness on myös mustavalkoinen, mutta tällä kertaa mukana on ääni. Ajatuksena on tehdä elokuvat niin kuin ne olisi tehty Lovecraftin elinaikana. The Whisperer in Darknessin kuten Call of Cthulhunkin kohdalla tässä on onnistuttu hyvin. Myönnettäköön, että eräässä kohdassa kyllä vilahti dieselveturi, jollaisia ei 1930-luvulla vielä ollut.

The Whisperer in Darkness on osa tämän vuoden Night Visions -festarin ohjelmaa ja tulee jossain vaiheessa myyntiin DVD:nä ja Blu-Raynä. Elokuvan ohjaaja Sean Branney jäi perjantain esityksen jälkeen vastailemaan yleisön kysymyksiin. Vaikka The Whisperer in Darkness pohjautuu Lovecraftin novelliin, tarinaa piti Branneyn mukaan muokata ja pidentää. Muuten tuloksena olisi ollut 20-minuuttinen elokuva, jossa kaksi miestä lukee vuorotellen toiselta saamiaan kirjeitä. Elokuva jatkuu vielä pitkän tovin kohdasta, johon itse novelli loppuu. Jatko-osuus on onnistunut suhteellisen hyvin, vaikka päähenkilö haahuileekin tolkuttoman kauan siinä vaiheessa kun on jo kiire yrittää estää Mi-gojen aikeet. Loppuun on vielä laitettu yllätyskäänne, joka sopii Lovecraftin synkkään maailmankuvaan.

Elokuvan budjetti oli Branneyn mukaan n. $350000 ja rahamäärään nähden tulos on erinomainen. Erikoistehosteet oli määrä tehdä perinteisenä stop motion -animaationa, mutta se olisi ollut liian kallista. Tehosteet on tehty tietokoneella, mutta ne on tarkoituksella tehty näyttämään vanhahtavilta. Esimerkiksi Mi-gojen liikkuminen ei ole niin sulavaa kuin cgi-tehosteet normaalisti vaan nykivää, jotta saadaan aikaan vaikutelma stop motion -animaatiosta. Stop motion -animaatio olisi ollut myös ongelmallinen kohtauksissa, joissa sataa vettä, koska vesipisaroita ei voi pysäyttää. Mustavalkoisena kuvaaminen sen sijaan helpotti lavastusta, koska värimaailmasta ei tarvinnut välittää. Kammottavan purppurainen seinä näyttää mustavalkoelokuvassa hyvältä ja näyttelijöiden vaatteet olivat sen värisiä mitä sattui löytymään. Valaistus sen sijaan oli tärkeää, koska mustavalkoelokuvassa kontrasti vaikuttaa kuvaan värielokuvaa enemmän.

Branneyn mukaan seuraava projekti on jo suunnitteilla ja vaihtoehtoina ovat mm. The Dunwich Horror sekä The Lurking Fear. The Colour Out of Space olisi Branneyn mielestä liian hidastempoinen elokuvaksi (tosin siitä on jo tehty elokuva) kun taas At the Mountains of Madness olisi liian kallis toteuttaa. Seuraava elokuva on joka tapauksessa mustavalkoinen, kuten aikaisemmatkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: