Kim Holm: H.P. Lovecraft’s Pickman’s Model

Norjalainen Kim Holm on tehnyt sarjakuva-adaptaation H.P. Lovecraftin novellista Pickmanin malli. Novellissa päähenkilö kertoo ystävälleen Eliotille taiteilija Pickmanin katoamiseen liittyvistä salaperäisistä tapahtumista. Tekijä on valinnut saman lähestymistavan, minkä vuoksi useiden sivujen ajan kuvassa on vain päähenkilö. Alussa on hieman joutokäyntiä, mutta sarjakuva muuttuu dynaamisemmaksi heti, kun itse Pickman ilmestyy kuvaan. Mustavalkoinen piirrosjälki on tyylikästä ja sarjakuva tavoittaa hyvin novellin tunnelman. Tätä voi suositella muillekin kuin vain Lovecraft-faneille.

Sarjakuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä ja sen voi ladata ilmaiseksi. Sarjakuvan voi myös tilata paperiversiona Indy Planetista hintaan $9.99. Toivottavasti paperiversiota myydään niin paljon, että Holm jatkaa Lovecraftin novellien sovittamista sarjakuviksi.

Prometheus

Ridley Scottin Prometheus-elokuvasta piti alun perin tulla Alienin esiosa, mutta jossain vaiheessa tuotantoa Scott päätti ettei tulekaan. Kun vielä käsikirjoittajakin vaihtui kesken kaiken niin lopputuloksena on omituinen sekasikiö, jonka sanoma hukkuu epäloogisuuksien ja käsittämättömyyksien alle.

Elokuvan alussa Elizabeth Shaw (Noomi Rapace) and Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytävät luolamaalauksen, joka paljastuu LV-223 -nimiseen kuuhun osoittavaksi tähtikartaksi. Samanlaisia vihjeitä on löytynyt useiden muidenkin muinaisten sivilisaatioiden jäljiltä, joten pariskunta päättelee kyseessä olevan kutsu tulla käymään (eikä esimerkiksi varoitus pysyä kaukana kyseisestä paikasta). Shaw ja Holloway saavat Weyland-yhtiön johtajan Peter Weylandin rahoittamaan retkikunnan LV-223:lle, mutta Weylandilla on tietenkin asiassa oma agendanda. Mukaan lähtee myös David-niminen androidi (Michael Fassbender). Alien-elokuvia katsoneet tietävät, että androidi miehistössä on yleensä huono idea.

Prometheuksen alkupuoli on kiinnostava ja hetkittäin päästään jopa Alien-elokuvan tunnelmiin kun retkikunta tutkii maanalaisia katakombeja. Hyvin pian koko homma kuitenkin hajoaa kuin Bishop alien-kuningattaren käsittelyssä. Jostain syystä henkilöt alkavat käyttäytyä täysin järjettömästi. Esimerkkinä vaikka biologi, joka menee tökkimään sormellaan täysin tuntematonta eliölajia ja lepertelee kuin kissanpennulle, vaikka kuka tahansa taviskin tajuaa avaruusmadon käyttäytyvän kuin iskuun valmistautuva kobra. Ketään ei myöskään tunnu suuremmin liikuttavan se, että yhtäkkiä alukselle ilmestyy täysin tuntemattomia ihmisiä eikä käytävillä verisenä juoksenteleva Shawkaan aiheuta reaktioita aluksen miehistössä.

Kaikkein häiritsevintä on kuitenkin se, että juoni tuntuu kaiken aikaa pohjustavan Alien-elokuvaa ja mukana on alien-maailman elementtejä, jotka ovat täysin irrallaan jatkumosta. Lopun tapahtumista olisi saanut siistin paketin, joka jatkuisi luontevasti Alienin alussa, mutta kun ei niin ei. Pakkolaskun tehnyt muukalaisalus ei olekaan Alienissa sama kuin Prometheuksessa eikä Nostromon havaitsema hätäkutsu tulekaan Prometheuksen pakokapselista. Lopun alienkaan ei ole alien vaikka siltä vähän näyttää. Hetkittäin tulee mieleen, että katsoinko sittenkin The Asylumin tekemän Alien-ripoffin. Lopputekstien jälkeen olisi pitänyt olla kohtaus, jossa Shaw herää hyperunesta ja paljastuu että koko elokuva olikin vain hänen painajaistaan.

Elokuvan positiivisia puolia ovat Noomi Rapace ja 3D-efektit. Valitettavasti taas kerran suurin osa budjetista on laitettu efekteihin ja käsikirjoitus on raapustettu tuopinalusen kääntöpuolelle. Kyllähän tämän nyt katsoi, mutta kannattaa odottaa DVD/BluRay-julkaisua eikä maksaa täyttä 3D-lipun hintaa.

Kirjoituskutsu ESCAPE 1/2012 – militaariscifi

Nyt on tullut aika vetää plasmakivääristä liikkuvat taakse ja antaa avaruuden vihulaisille intergalaktinen turpasauna. Espoon science fiction- ja fantasiaseura etsii materiaalia syksyllä ilmestyvään ESCAPE 1/2012 –lehteen, jonka aiheena on militaariscifi. Lehteen voi tarjota aiheeseen liittyviä novelleja, artikkeleita sekä kirja- ja elokuva-arvosteluja. Palkkioksi saa maineen lisäksi tekijänkappaleen lehdestä. Tarjottava materiaali tulee lähettää 31.7. mennessä osoitteeseen toimitus(a)esc-ape.net.

http://www.esc-ape.net/

Iron Sky

Iron Skyn idea lienee useimmille jo tuttu. Joukko natseja pakeni kuun pimeälle puolelle vuonna 1945 ja natsit ovat siitä lähtien kehittäneet aseita maapallon valtausta varten Schwarze Sonne -kuuasemallaan. Vuonna 2018 Yhdysvaltain presidentti (Stephanie Paul) lähettää kuuhun retkikunnan tarkoituksenaan kohottaa laskevia kannatuslukuja. Kuunatsit kaappaavat yhden astronauteista ja päättävät kuulustelujen jälkeen, että on tullut aika aloittaa tuhatvuotisen valtakunnan jälleenrakentaminen. Ainut ongelma on se, että natsien teknologia on jämähtänyt 1940-luvulle eikä maailmanhistorian massiivisin sotakone Götterdämmerung lähde käyntiin ilman maapallon uusinta teknologiaa. Hakureissulle maapallolle päätyvät kuuführerin asemasta haaveileva Klaus Adler (Götz Otto), natsismiin sinisilmäisesti uskova Renate Richter (Julia Dietze) ja astronautti James Washington (Christopher Kirby). Laskeutumisen jälkeen mikään ei sitten menekään suunnitelmien mukaan.

Kyseiset kolme henkilöä ovat elokuvassa päärooleissa, joten heidän varassaan Iron Sky joko kaatuu tai pysyy pystyssä. James Washingtonissa on elokuvan alkupuolella hieman liikaa stereotyyppisiä komediamaneereita, mutta niiden alta löytyy vähitellen luonnetta ja syvyyttä. Klaus Adler puolestaan on perinteinen yrmy maailmanvalloituksesta haaveileva natsi, jolla on kaksi perusilmettä: koppalakki päässä ja ilman. Iron Skyn kiinnostavin henkilö onkin Renate Richter, jonka maailmankuva sortuu rymisten elokuvan aikana. Kirby, Otto ja Dietze onnistuvat kaikki rooleissaan ja heidän ansiostaan Iron Sky on muutakin kuin pelkkä tehosterymistely. Sivuroolit ovat sen sijaan lähinnä pelkkiä humoristisia karikatyyreja.

Iron Skyn erikoistehosteita ei voi moittia, pienellä budjetilla on saatu aikaan näyttävää jälkeä. Star Wreckin tehosteissa huomasi ajoittain, että kyseessä oli harrastajavoimin toteutettu elokuva, mutta Iron Sky näyttää kautta linjan ammattilaisten tekemältä. Natsien kuuasemassa on jylhää massiivisuutta ja sen steampunk-henkinen teknologia sopii elokuvan henkeen täydellisesti. Avaruustaistelukohtauksetkin vetävät vertoja Hollywoodin megatuotannoille. Voikin vain ihmetellä, miten Hollywoodin elokuvantekijät oikein saavat tuhlattua monikymmenkertaiset budjettinsa. Tosin suurimmat näyttelijätähdet eivät varmaankaan edes lukisi käsikirjoitusta ellei heille tarjottaisi Iron Skyn budjetin verran palkkiota.

Juonessa on aineksia vaikka mihin ja elokuvan lyhyeen kestoon verrattuna siihen on tungettu hieman liikaakin tavaraa. Katsojalle ei juurikaan jää hengähdystaukoja, sillä toiminta etenee vauhdilla. Tylsistymään ei todellakaan pääse, mutta muutama lisäminuutti olisi kyllä ollut paikallaan. Varsinkin kuuführer Wolfgang Kortzfleischin (Udo Kier) roolia olisi voinut laajentaa reippaasti. Nyt Kierin osaksi jää lähinnä vain natsiunivormussa patsastelu. Toivottavasti DVD:lle saadaan aikanaan jonkinlainen extended cut, joka syventää tarinaa entisestään. Tarina saattaa myös jatkua, sillä lopputekstien aikana vihjataan, että apokalyptisesta lopusta huolimatta joltain toiseltakin taivaankappaleelta saattaa aikanaan kuulua kummia.

Osa Iron Skyn komiikasta on luonteva osa tarinaa, osa taas jää pelkiksi irtovitseiksi. Charlie Chaplinin Diktaattorilla on odotettua suurempi osuus tarinassa kun taas Perikato-viittaus on lähinnä YouTube-vitsien jatko. Mukaan on upotettu myös vitsejä, joita ulkomaalaiset katsojat eivät edes pysty ymmärtämään, esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin kampanjapäällikön nimi. Viittaukset muihin elokuviin toimivat suurimmaksi osaksi hyvin ja niiden bongailu onkin osa elokuvan viehätystä. Kaikkien viittausten huomaaminen vaatinee useamman katselukerran. Iron Sky on kaiken kaikkiaan onnistunut elokuva, joka lunastaa siihen asetetut odotukset.

Fright Night (2011)

Viime syksynä mainostettiin Fright Nightin uusintaversiota ja Sellon Bio Rexinkin aulaan tuotiin suuri mainosplakaatti. Elokuva ei kuitenkaan koskaan tullut teatterilevitykseen ja mainosplakaatti hävisi vähin äänin. Suoraan DVD:lle päätyminen ei yleensä tiedä hyvää, joten ennakko-odotukset eivät olleet kovin suuret siinä vaiheessa elokuvaa viimein ryhdyttiin katsomaan. Fright Night yllätti ja osoittautui ihan kelvolliseksi kauhukomediaksi.

Fright Night alkaa siitä kun Las Vegasilaiseen lähiöön muuttaa uusi naapuri nimeltä Jerry (Colin Farrell). Jerryn talon ikkunat on pimennetty ja hän vaikuttaa olevan hereillä vain yöaikaan. Ei mitenkään omituista Las Vegasissa, jossa kasinot ovat auki kaiken yötä. Hetken päästä kokonaisia perheitä alkaa kadota. Lähiön asukkaat eivät aluksi kiinnitä asiaan mitään huomiota, koska kukaan ei pysy aloillaan Las Vegasissa. Nörttipiireistä suosittujen joukkoon päässyt Charleykaan (Anton Yelchin) ei liiemmin välitä naapurin touhuista ennen kuin hänen ystävänsä Ed saa Charleyn vakuuttumaan, ettei kaikki ole kohdallaan. Kun Ed katoaa, Charley joutuu taistelemaan vampyyria vastaan yksin.

Fright Night alkaa kauhuelokuvana, mutta luiskahtaa vähitellen komedian puolelle. Viimeistään siinä vaiheessa kun feikki vampyyrinmetsästäjä Peter Vincent (David Tennant nahkahousuissa) tulee mukaan kuvioihin elokuva lakkaa ottamasta itseään vakavasti. Loppupuolella lentää verta ja irtovitsejä kiitettävissä määrin. Ei tämä uusi Fright Night mikään vampyyrielokuvien klassikko ole, mutta tarjoaa kuitenkin viihdettä, jännitystä ja hupia koko rahan edestä. Lopputekstien päällä soiva letkeä versio Jay-Z:n 99 Problemsista ansaitsee myös tulla mainituksi.

Ruusujen aika -elokuvan tulevaisuusvisiot

Ruusujen aika on Risto Jarvan vuonna 1969 ohjaama tieteiselokuva, joka sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, peräti vuoteen 2012. Koska elämme nyt vuotta 2012, on hyvä hetki verrata elokuvan visiota tulevaisuudesta todellisuuteen, jossa elämme. Tässä lista elokuvasta poimittuja ennustuksia elämästä vuonna 2012 ja lyhyet analyysit siitä, menikö ennustus oikein vai ei.

Ihmiset käyttävät pieniä, mukana kuljetettavia viestintävälineitä. Vaikka elokuvassa laite muistuttaakin enemmän radiopuhelinta kuin nykyaikaista kännykkää, niin tämä pitää paikkansa.

Helsingissä on metro. Vuonna 1969 metroa ei vielä ollut, mutta sitä oli suunniteltu Helsinkiin jo 1950-luvulta lähtien, joten tämä ennustus ei kovin suurta mielikuvitusta vaatinut. Metro-osuuksissa käytetään ilmeisesti kuvamateriaalia Tukholman metrosta.

Ruokaa voi tilata kotiin päätelaitteella, jossa näkyy ruoan kuva, kalorimäärä ja hinta. Tämä on todellisuutta, esimerkkinä vaikka Pizza Online. Ruokien kalorimääriä ei vielä näytetä, mutta kai nekin tulevat pian pakollisiksi terveyshysterian yltyessä.

Ihmiset käyttävät kuvapuhelimia. Elokuvan kannettavissa viestintävälineissä ei näy kuvaa, mutta ihmisillä on kotona kuvapuhelin, jonka käyttötapa tuo mieleen Skypen. Eli tämäkin ennuste on toteutunut.

Autoissa on laite, joka opastaa kuljettajaa. Tällainen laite on kylläkin vain yhdessä kohtauksessa. Todellisuutta, lähes jokaisessa autossa on nykyisin GPS-navigaattori.

Yhdysvallat harjoittaa eristäytymispolitiikkaa. Tämä ennuste meni pieleen, Yhdysvallat sekaantuu yhä enemmän ja enemmän muiden maiden asioihin.

Suomessa on ydinvoimaloita. Elokuvan tekoaikana vuonna 1969 Suomessa vasta harkittiin ydinvoimaloiden rakentamista ja ensimmäinen suomalainen ydinvoimala otettiin käyttöön 1977. Ei mikään kovin mullistava visio, mutta pitää paikkansa.

Nälänhädän vuoksi Eurooppaan on suuntautunut suuria muuttoaaltoja. Pitää tavallaan paikkansa, mutta muuttoaallot johtuvat elintasokuilusta eivätkä nälänhädästä. Merkkinä näistä suurista muuttoaalloista elokuvan yhdessä kohtauksessa on afrikkalaista syntyperää oleva mies, joten ihan Suomeen asti muuttoaallot eivät ilmeisesti yltäneet.

Paavi on hyväksynyt miesvaahto-nimisen tuotteen käytön, kyseessä on ilmeisesti ehkäisyväline. Katolinen kirkko ei ole muuttanut kantaansa ehkäisyyn millään lailla vuoden 1969 jälkeen eli väärin meni.

Tallennusvälineenä käytetään filmiä ja magneettinauhaa, teknologia on yhä analogista. Ei pidä paikkaansa, tiedot tallennetaan nykyisin digitaalisessa muodossa.

Yksittäisestä ihmisestä tallennetun tiedon määrä on kasvanut valtavasti. Tämä pitää paikkansa. Jokaisesta on valtava määrä tietoa erilaisissa tietokannoissa ja rekistereissä.

Televisio ovat litteitä, eikä niissä (ilmeisesti) ole vanhanaikaisia kuvaputkia. Tämä ennustus meni oikein, vaikka elokuvassa oleva litteä televisio onkin noin kaksi kertaa nykyisten taulutelevisioiden paksuinen.

Demokratia on korvattu meritokratialla, jossa asiantuntijat päättävät asioista poliitikkojen sijaan. Ei pidä paikkaansa, demokratia elää edelleen, ainakin jossain muodossa.

Luokkajako on kadonnut eikä kukaan enää lakkoile. Yhteiskuntaluokat ovat yhä olemassa ja lakkojakin järjestetään edelleen. Tämä ennustus meni siis pieleen.

Kuka tahansa voi tuoda mielipiteitään julki joukkotiedotusvälineissä. Elokuvassa Suomessa on kaksi televisiokanavaa: valtion virallinen tiedotuskanava sekä vapaakanava, jossa kuka tahansa kansalainen saa sanoa mielipiteensä mistä tahansa asiasta. Käytännössä kukaan ei juurikaan välitä siitä, mitä vapaakanavalla puhutaan. Tämä on tavallaan toteutunut. Internetissä kuka tahansa saa kertoa mielipiteensä koko maailmalle, mutta kukaan ei välttämättä kuuntele tai välitä.

Ihmiset ovat näennäisesti vapaita, mutta heitä tarkkaillaan kaiken aikaa. Valtion harjoittama kansalaisten tarkkailu on nykyisin niin arkipäiväistä, ettei sen tarpeellisuutta edes ymmärretä kyseenalaistaa. Valitettavasti tämä visio on siis toteutunut.

Ihmiset syövät mielialapillereitä. Totta.

Rikkailla ihmisillä on mahdollisuus syväjäädyttää itsensä. Periaatteessa tämä on nykyisin mahdollista, mutta syväjäädytetyn organismin herättäminen henkiin ei ole nykyteknologialla mahdollista. Eli tämä ennustus meni osittain pieleen.

Joukkuelajeja harrastetaan sekajoukkueissa ja urheilutilojen pesutilat ovat yhteisiä molemmille sukupuolille. Näin pitkälle ei tasa-arvo ole vielä mennyt.

Diskossa kaikki kuuntelevat haluamaansa musiikkia omilla kuulokkeillaan. Tällaisia diskoja on kai joskus järjestetty huumorimielessä, mutta niistä ei ole tullut kovin suosittuja. Väärin meni.

Kaiken kaikkiaan Ruusujen aika onnistui siis visioimaan vuotta 2012 kohtuullisen hyvin. Moni elokuvassa esitetty asia on toteutunut, vaikka ei välttämättä ihan siinä kuin muodossa kuin elokuvassa oletettiin.

Testi

Edellinen Vanhemmat artikkelit Next Uudemmat artikkelit