Arvostelun herättämiä ajatuksia

Uusimmassa Portti-lehdessä oli arvostelu tähänastisista painetuista URS-antologioista – varsin positiivisen sävyinen, mutta siinä esitettiin myös ehdotus jatkon kannalta. Pulp-aikakauden kirjailijathan kehittivät omia maailmojaan ja monia kuolemattomia hahmoja, ja samaa toivottiin myös URS-kirjoittajilta.

Ajatus on aivan perusteltu, ovathan tarinasta toiseen seikkailevat hahmot oleellinen osa tätä valitsemaamme tyylilajia. On myös totta, että suuri osa URS-julkaisujen tarinoista on toistaiseksi ollut yksittäisiä, toisiinsa liittymättömiä kertomuksia. Jonkin verran muutamat kirjoittajat silti ovat kehitelleet jatkuvuutta tekstiensä välille, ja näistä voisin nyt kertoa tässä – onhan julkaisuhistoriamme toistaiseksi vielä sen verran lyhyt ja yksittäisten kirjoittajien tarinat sen verran levällään eri julkaisuissa, ettei tätä välttämättä vielä huomaa.

Perusteellisimmin omaa mytologiaa on kehittänyt Lucilla Lin, jonka tarinoista oikeastaan kaikki liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella, vaikka aikaskaala onkin varsin laaja ja käsittää hyvin erilaisia maailmoja. Tarinat Pelkuri (Uusrahvaanomaisia tarinoita #1) ja Tämä kaupunki on vapautettu (Harmaa antologia) ovat selkeimmin osa samaa jatkumoa, sijoittuvat samaan dystooppiseen maailmaan ja itse asiassa kertovat samasta tapahtumasarjasta, joskin eri henkilöiden näkökulmasta. Historialliset kauhutarinat Pontianak (Pimeyden reunalla) ja Kukitettu nuorukainen (Kultakuoriainen #3) kuvaavat molemmat huono-onnisen Marot’n suvun vaiheita, vaikka sijoittuvatkin eri aikakausiin, ja selkeä yhteys on myös Kukitetun nuorukaisen ja Sotarosvon (Kultakuoriainen #4) välillä, vaikka jälkimmäistä onkin vaikeampi ajoittaa tunnettuun historiaan.

Muutkin kirjoittajat ovat hiljalleen rakentaneet suurempia kokonaisuuksia. Markus Harjun tarinat Seitsemän sisaren sali (Pimeyden reunalla) ja Jääkäärmeen laulu (Kultakuoriainen #4) sijoittuvat samaan maailmaan, vaikkakin sen eri puolille eivätkä suoraan liity toisiinsa. Molemmat tuntuisivat myös enteilevän jatkoa, vaikka sitä ei toistaiseksi olekaan nähty. Markus Koskimiehen kaikki tähänastiset URS-julkaisuissa nähdyt tarinat sijoittuvat hänen luomaansa Cityplex-maailmaan, ja sarjan tarinoita on julkaistu myös muissa scifi-lehdissä. Alpo Leppänen on julkaissut vasta kaksi tarinaa, Barbaari Verenhukka (Valkoinen antologia) ja Niin metsä vastaa (Huomenna ne tulevat) mutta yhteinen maailma niilläkin on, vaikka yhteys ei ehkä ole kovin ilmeinen. Jussi Katajalan Pimeyden reunalla -antologian nimitarina, samoin kuin samasta kirjasta löytyvä Tarja Sipiläisen Arana Suelon kadonneet kylät, vaikuttavat myös sarjan ensimmäisiltä osilta – kenties näemme niille vielä jatkoa?

Itse olen rakennellut omia maailmoja varsin ahkerasti, joskin niillä on ollut paha tapa hajaantua erilaisiin (muihinkin kuin URS-) julkaisuihin. Konemies hankkii elämän (Pimeyden reunalla) ja Teräskukkia (Harmaa antologia) ovat osa samaa Toimeentuloraja-jatkumoa, ja kolmas tämän lähitulevaisuussarjan tarina tulee näillä näkymin Punaiseen antologiaan. Näillekin tosin yhteistä on lähinnä maailma peruselementteineen. Hieman vaikeammin hahmotettava kokonaisuus ovat Suomeen sijoittuvat kauhutarinat, joista Pyörätuolimummo (Valkoinen antologia) ja Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat) sekä pseudonyymeillä julkaistut Länsimetro viivästyy (Kultakuoriainen #3) ja Rontit (Suolaa hiuksissa) kyllä periaatteessa liittyvät toisiinsa, mutta vaatii vielä lisää tarinoita, että tämä tulee kunnolla ilmi. Aloitinpa tänä vuonna myös sarjan avaruusseikkailuja, ja vaikka kahden ensimmäisen tarinan – Diplomaattinen selkkaus (Kumman rakas) ja Palkkasoturin arkipäivää (Tiamatin värit) – välillä onkin noin tuhat vuotta, maailma on jälleen sama. Pitkäaikaisin ja kaiketi myös tunnetuin jatkumoni on Lihan lapset, jonka nimitarina ilmestyi Usvassa 1/07. Samaa maailmaa valottaa hieman toiselta kantilta Peniskuiskaajat (Hekuman huipulla), ja selkeämpi, joskin itsenäinen jatko-osa oli Merestä nousi pää (Usva 4b/10). Seuraavassa Kosmoskynä-lehdessä tulee julki sarjan neljäs osa, Torniin saapui muukalainen, joka on vielä selkeämmin jatkoa alkuperäiselle tarinalle – siinä esiintyy jopa yksi ensimmäisestä tarinasta tuttu henkilö. URS-julkaisuissa tämän sarjan tarinoita ei toistaiseksi ole nähty, mutta kaipa sekin on vain ajan kysymys.

On kuitenkin totta, että vaikka yksi jos toinenkin URS-kirjoittaja on kehitellyt omia maailmojaan, selkeät tarinasta toiseen seikkailevat sankari- tai antisankarihahmot puuttuvat. Tämä on puute, joka pitäisi korjata, sillä myös URS kaipaisi omat Conaninsa ja Solomon Kanensa. Lucilla Lin tosin on luonut varsin herkullisen tarinasta toiseen kulkevan pahan hahmon, joskin tämä useimmiten pysyttelee taka-alalla – mutta eipä Lovecraftin tarinoissakaan itse Cthulhu kovin usein ilmaantunut näkyville.

Uskon joka tapauksessa, että ajan kuluessa URS-tarinoihin tulee enemmän jatkuvuutta – ja varmasti myös niitä mieleenpainuvia hahmoja, joiden seikkailuja saa seurata julkaisusta toiseen. Rajoittavin tekijä on oikeastaan se, että niin Kultakuoriaisessa kuin antologioissakin on usein selkeä teema, joka helposti rajaa julkaisuun otettavat tarinat tiettyyn aikakauteen tai lajityyppiin. Lisäksi pyrkimyksenä on ollut, että kirjoittajat hieman vaihtelisivat eikä joka lehdessä tai antologiassa olisi aina samoja nimiä (tässä tosin on onnistuttu vaihtelevasti). Näinpä selkeiden jatkumoiden rakentaminen vaatii melkoisesti aikaa, koska on odotettava sopivaa julkaisua, johon sarjan seuraavan osan lähettäisi. Kenties olisikin perustettava jokin uusi julkaisusarja tähän tarkoitukseen – esimerkiksi Jatkotarinoita-lehti, jossa URS-vakiokirjoittajat voisivat julkaista kehittämiensä sankarien uusia seikkailuja…?

Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita (ilmestyy 20.7.2012)

Kauan odotettu (tai ainakin pitkään ja hartaasti työstetty) URS-avaruusantologia Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita on nyt painoa vaille valmis! Kirja julkistetaan 20.7.2012 Tampereella Finncon-tapahtumassa, lisätietoa ja tarkempia aikatauluja seuraa lähempänä itse tapahtumaa. Tässä kuitenkin kirjan sisällys:

  • Jussi Katajala: Clothanin silmä
  • Petri Laine: Kaikkien aikojen Grand Prix
  • Seppo Kallio: Crematorium
  • Erik Vermeulen: Reikä Saturnuksen renkaissa
  • Tuomas Saloranta: Palkkasoturin arkipäivää
  • Markus Koskimies: Sfinksin nenä
  • Samuli Antila: Kyytiläiset
  • Jaakko Ensio: Mikko Jarmo ja Phoboksen siirtokunnan tapaus
  • Tero Niemi & Anne Salminen: Kirjallinen liite kannevakuuskorvausanomukseen
  • Markus Harju: Tiamatin värit

Alla vielä kirjan kansikuva:

Luvassa kaikkiaan 316 sivua avaruudellista luettavaa, siis varsin tuhti paketti!

Äänestä vuoden 2011 paras URS-tarina!

Aina kevään tullen ryhtyy kotimainen scifi-fandom äänestämään Atorox-palkinnosta, joka myönnetään parhaalle edellisenä vuonna julkaistulle novellille. Tämän vuoden Atorox-ehdokkaissa on toki myös URS-julkaisujen tarinoita, mutta päätimme silti järjestää leikkimieliset varjovaalit. Nyt siis äänestetään, mikä oli vuoden 2011 paras URS-tarina!

Säännöt ovat yksinkertaiset: Lähetä sähköpostia osoitteeseen paras (at) urs.fi, ja kirjoita leipätekstiin korkeintaan kolme vuoden 2011 URS-julkaisuissa ollutta tarinaa, jotka mielestäsi ansaitsevat vuoden 2011 parhaan URS-tarinan tittelin. (Voit siis äänestää vain yhtä tarinaa, tai kahta tai kolmea.) Aikaa on kesäkuun loppuun asti, ja tulokset julkistetaan Finnconissa (Tampereella 20.7.) URS-kirjoituskilpailun palkinnonjaon yhteydessä.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan URS-kirjoja ja -oheistuotteita, joten osallistuminen kannattaa! Niille, joita onni suosii arvonnassa, ilmoitetaan asiasta hyvissä ajoin – ja mikäli joku ei pääse Finnconiin noutamaan palkintoaan, se voidaan toimittaa myös postitse.

HUOM! Äänestykseen osallistuakseen ei ole välttämätöntä lukea jokaista julkaistua URS-novellia. On täysin sallittua äänestää parasta/parhaita niistä, jotka on lukenut.

Lista ehdokkaista seuraa alla (ohessa linkit sähköisiin julkaisuihin):

Lisää

Huomenna ne tulevat -kiertue

Tässä nyt tarkempi lista paikoista ja tilaisuuksista, joissa joku meistä on kirjojen kanssa liikkeellä:

22.4. Helsinki: Suomen tieteiskirjoittajien kevätkokous, Cafe Lasipalatsi (Mannerheimintie 22-23, katutaso, klo 15-).

26.4. Helsinki: Helsingin scifiseuran tapaaminen, St. Urho’s Pub (Museokatu 10, URS-edustus lienee paikalla joskus iltayhdeksän jälkeen)

28.4. TampereTulenkantajien kirjakauppa (Hämeenpuisto 25, klo 17-) (facebook-event täällä)

30.4. Espoo (Leppävaara): Espoon scifiseuran tapaaminen, ravintola Harakanpesä (Leipurinkuja 2, klo 19-)

3.5. Turku: Turun scifiseuran tapaaminen, ravintola Teerenpeli (Eerikinkatu 8, klo 18-)

8.5. Tampere: Spektren tapaaminen (=Spekulatiivinen fiktio Tampereella), ravintola Kahdet kasvot (Kauppakatu 14, klo 18.30-)

12.5. Jyväskylä: Suomen tieteiskirjoittajien kirjallinen ilta, Kirjailijatalo (Seminaarinkatu 26 B, klo 18-20)

26.5. Turku: Kirja irti -tapahtuma, Turun Kirjakahvila (Vanha Suurtori 3, klo 11-18) Lisätietoa tapahtumasta täällä.

Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan täällä blogissa.

Huomenna ne tulevat -antologia ilmestynyt

Vuoden ensimmäinen painettu URS-antologia on nyt ilmestynyt! Sisällys on nähtävissä täällä. Antologia on tilattavissa Espoon scifi- ja fantasiaseura Esc Ry:n kautta. Sivuille sitä ei ole vielä tätä kirjoittaessani päivitetty, sen verran tuoreesta julkaisusta on kysymys, mutta tiedusteluja voi varmasti jo lähettää!

Julkistamistilaisuus pidettiin 14.4. Turussa ravintola Proffan kellarissa. Julkkarit jäivät varsin pienimuotoiseksi tapahtumaksi, koska allekirjoittanut ei muilta touhuiltaan oikein muistanut tilaisuutta promotoida eikä siitä esim. ollut tässä blogissa minkäänlaista informaatiota (tarvitsisin selvästi jonkunnäköisen sihterin, tai sitten pitäisi vähentää lehti- ja antologiaprojekteja, joita koko ajan puuhaan… tai sitten vain lakata nukkumasta). Kiitokset kuitenkin kaikille, jotka puutteellisesta tiedottamisesta huolimatta paikalle päätyivät!

Kirjaa on mahdollista ostaa myös kirjoittajilta itseltään, joskin tämä tietysti on hieman hankalaa niille, jotka eivät heitä henkilökohtaisesti tunne. Pyrimme kuitenkin tuomaan kirjaa myyntiin ainakin fandomin ”pääkaupunkeihin” eli Tampereelle, Helsinkiin, Jyväskylään ja Turkuun, missä sielläkin otetaan vielä toinen kierros. Olemme myös lähiaikoina läsnä ainakin Tampreen, Helsingin, Espoon ja Turun scifiseurojen ”mafioissa” (ts. säännöllisissä illanvietoissa, onkohan tälle mafialle oikein virallisempaa termiä?), joten meitä voi rohkeasti tulla nykimään hihasta! Helsingin seuraava mafia on torstaina 26.4. St. Urho’s Pubissa (Museokatu 10, URS-edustus lienee paikalla joskus iltayhdeksän jälkeen), Espoon mafia taas 30.4. Leppävaarassa ravintola Harakanpesässä (Leipurinkuja 2, klo 19-). Turun mafia on ravintola Teerenpelissä 3.5. (Eerikinkatu 8, klo 18-)  ja Tampereen mafia 8.5. ravintolassa Kahdet kasvot (Kauppakatu 14, klo 18.30-). Mikäli tässä nyt on väärää informaatiota, niin asioista paremmin tietävät korjatkoon!

Varsinaisista julkistamistilaisuuksista seuraava, josta on varma päivämäärä, on Tampereella 28.4. (tarkka aika ja paikka on vielä työn alla). Helsingissä on myös tarkoitus järjestää jonkinlainen tilaisuus, mutta sen yksityiskohdista neuvotellaan edelleen. Jyväskylään saavumme 12.5. Suomen tieteiskirjoittajien Kirjalliseen iltaan (Kirjailijatalo, Seminaarinkatu 26 B, klo 18-20), ja Turussa olemme tavattavissa Kirja irti -tapahtumassa 26.5. (tarkempaa tietoa täällä). Ja toki antologiaa on myynnissä myös Finncon-tapahtumassa heinäkuussa, mikäli joku malttaa odottaa sinne asti… Lisää informaatiota seuraa, kunhan ajat ja paikat varmistuvat.

Joka tapauksessa pyrimme siihen, että kaikki halukkaat kirjan saavat! Sitä voi tiedustella tämän blogin tai URS-facebookryhmän kautta, sekä sähköpostiosoitteesta urs.toimitus (at) gmail.com.

LISÄYS: Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat Ry:n kevätkokous on sunnuntaina 22.4. klo 15 Helsingissä Lasipalatsin kahvilassa (Mannerheimintie 22-23, katutaso). URS-kirjoja on myytävänä myös siellä. Tarkempi (ja selkeämpi) kiertuelista tulee tänne blogiin mahdollisimman pian, kunhan muutama paikka varmistuu.

Kultakuoriainen #4

Pitkään ja hartaasti työstetty ja toivottavasti myös odotettu Kultakuoriaisen barbaarinumero on nyt täällä! (Tai tarkkaan ottaen täällä.) Mukana seitsemän tarinaa teräksen salojen ja sandaalien alla murtuvien valtaistuinten maailmasta, toki taatun barbaarisesti kuvitettuna.

Lehden avaa Shimo Suntilan veijarihenkinen Amirin torni, jossa epäsuhtainen antisankaripari lähtee vaaralliselle ryöstöretkelle, eikä sen enempää kieroilussa kuin verenvuodatuksessakaan säästellä. Hieman hyveellisemmän päähenkilön esittelee Rasimus tarinassaan Pahan sielu, jos kohta hänenkään sankarinsa ei kaihda keinoja taistelussaan pahaa vastaan. Christine Thorelin Vuorilta ei palata taas vie karskin seikkailijajoukon etsimään maalaiskylää ahdistavia epäkuolleita, mutta vuoriston vaarat eivät ole leikin asia edes barbaarisotureille.

Lucilla Linin Sotarosvo kertoo nuorukaisesta, jolle ennustukset lupaavat mainetta ja suuria tekoja, mutta todellisuus paljastuu paljon sankaritaruja synkeämmäksi. Maineteoista haaveillaan myös Markus Harjun Jääkäärmeen laulussa, vaikka sankarihaaveita elättelevän pojankoltiaisen ura uhkaakin hyytyä hankeen heti alkumetreillään. Jussi Katajalan tarinassa Kuninkaiden veri taas näemme, kuinka ennustukset ja profetiat toteutuessaankaan eivät tuo erityistä onnea. Ja lopuksi Jaakko Seppälän Brutal Deluxe vie meidät miekan ja magian maailmoista yhtälaisen barbaariseen tulevaisuuteen.

Lehden ulkoasu on hieman uudistunut, toivottavasti silmiä miellyttävään suuntaan. Valitettavana sivuvaikutuksena pdf-tiedoston koko kolminkertaistui, kevyempi versio lehdestä on työn alla.

Pyyntö kirjoittajille

Kaikenlainen materiaali URS-julkaisuihin on erittäin tervetullutta, sitä kannattaa rohkeasti lähettää! Hyvät tekstit julkaistaan, ja hieman keskeneräisempiäkin toimitus mielellään lähtee työstämään eteenpäin, jos havaitsee niissä potentiaalia. Monia tällaisia tekstejä on yhteistyönä viilattu entistä ehommiksi.

Eräästä asiasta tahdon nyt kuitenkin lausua sanasen. Toivomme, että meille ei lähetettäisi materiaalia pdf-muodossa. Miksikö? No, tässä perustelut:

Pdf on julkaisuformaatti. Se on siis suunniteltu siten, että tiedostoja on hankala, ellei mahdoton muokata eikä niille ylipäätään pysty tekemään oikein muuta kuin lukemaan ne ruudulta. Lehteen tai antologiaan tulevan materiaalin kohdalla taas on ensiarvoisen tärkeää, että tekstiä nimenomaan pystyy editointivaiheessa muokkaamaan (ts. lisäämään punakynämerkintöjä), ja julkaisuvaiheessa se täytyy pystyä lataamaan taitto-ohjelmaan. Pdf:lle ei pysty tekemään kumpaakaan.

Emme hylkää meille lähetettyjä pdf-muotoisia tekstejä, vaan toki luemme ne ja kerromme mielipiteemme. Mutta vastaukseksi pdf:n lähettäjä saa aina pyynnön lähettää sama teksti .doc- tai .rtf-muodossa. Kannattaa siis säästää sekä itseltään että toimitukselta tämä vaiva, ja lähettää materiaali jo valmiiksi näissä formaateissa.

Harmaa antologia julkaistu (ja samoin Kinos)

Vuoden viimeinen URS-julkaisu on nyt ilmestynyt. URS – Harmaa antologia tarjoaa lukijalle seitsemän synkkään tulevaisuuteen sijoittuvaa tarinaa tutuilta ja uudemmiltakin kirjoittajilta.

Kuten perinteisiin kuuluu, moni tarina esittelee tavalla tai toisella totalitaarisen yhteiskunnan. Christine Thorelin Mielen kuvissa kiellettyä on mielikuvituksen käyttö – mikä tietenkin on ongelmallista, koska käytännössä kaikki kuvittelevat olemattomia. Seppo Kallio taas esittää Lottovoittajien laaksossa hupaisan painajaismaisen vision siitä, millaiseen suuntaan työelämä voi kehittyä. Mixu Laurosen Kupolipuisto edustaa ekologista näkökulmaa, mutta ei aivan totutulla tavalla – novellin maailmassa ei ole lainkaan liioiteltua puhua ”ekofasismista”. Markus Harjun Rääsymies-novellissa ihmisiä jaotellaan taloudellisen aseman perusteella, mutta kaikeksi onneksi myös köyhillä on salaperäinen puolustajansa.

Lucilla Linin Tämä kaupunki on vapautettu sijoittuu maailmaan, jossa kaksi totalitaarista järjestelmää ovat juuttuneet tuhoavaan sisällissotaan, ja jalkoihin jäävät tavalliset ihmiset selviytyvät miten parhaiten taitavat. Novelli kuuluu samaan jatkumoon kuin Uusrahvaanomaisia tarinoita #1:ssä julkaistu Pelkuri. Stig-Peter Lundin Viimeinen kaukopartiomies taas kuvaa epidemian tuhoamaa maailmaa, jota vanhan hallinnon rippeet pyrkivät vakauttamaan kyseenalaisin keinoin. Eräänlainen tuhon jälkeinen maailma on myös omassa tarinassani Teräskukkia. Tämä jo joskus lukioaikoinani Waltarin runosta inspiraationsa saanut tarina kuvaa yhteiskuntaa, jossa rikkaat ovat eristäytyneet omille alueilleen ja niiden ulkopuolella vallitsevat pelkät vahvemman lait. (Hieman valoisamman kurkistuksen samaan maailmaan tarjoaa Pimeyden reunalla-antologiassa julkaistu Konemies hankkii elämän.)

Antologia on ladattavissa ilmaiseksi täältä.

Joulunpyhiä keventämään ilmestyi myös kesäisen Puska-lehden talvinen vastine Kinos (vaikka oikeastaan, kuten eräs kommentoija jo totesi, vallitsevaan säähän sopisi paremmin ”Loska”). Kinokseen voi sukeltaa täällä.

Kultakuoriaisen tulevia teemoja

Barbaarinumero ilmestyy keväällä 2012. Teema voidaan ymmärtää laajemminkin, joten pelkkiä Conan-pastisseja ei tarvitse lähettää (joskin myös ne ovat erittäin tervetulleita). Barbaarihenkisiä tarinoita voi toki sijoittaa fantasiamaailmojen tai historiallisen ajan lisäksi vaikkapa Burroughsin hengessä avaruuteen, Mad Max -tyyliin tuhonjälkeiseen maailmaan jne., liittää tarinoihin scifi- tai kauhuelementtejä tai mitä sitten keksiikin. Reipashenkistä seikkailua ja miekkamittelöä kuitenkin toivotaan, joko vakavissaan tai pilke silmäkulmassa. Deadline on tammikuun lopussa.

Dekkarinumero ilmestyy näillä näkymin syksyllä 2012. Numeroon haetaan erilaisia tavalla tai toisella spekulatiivisia dekkareita. Tyyli, teema ja ympäristö ovat tässäkin vapaat, tarinoissa voi hyödyntää vapaasti scifi-, fantasia- ja/tai kauhuelementtejä, ja murhamysteerien lisäksi voidaan toki ratkoa muitakin rikoksia. Yliluonnollisia dekkareita, scifidekkareita, fantasiadekkareita, synkän tulevaisuuden dekkareita, lovecraftilaisia dekkareita… mahdollisuuksia on monenlaisia. Deadline on juhannuksena 2012.

*

Muutkin kuin näihin teemoihin liittyvät novellit ovat toki tervetulleita. Kaikilla tulevilla numeroilla ei ole erityistä teemaa, vaan myös ”sekalaisia” numeroita tullaan julkaisemaan jatkossa esim. kesä- tai joulunumeroina, mikäli materiaalia kertyy tarpeeksi.

Kirjoittajien kannattaa toki myös muistaa myös URS-kilpailu, jonka deadline on 2.4.2012. Aiemmin julkaisemattomat urs-henkiset tekstit pääsevät kilpailemaan palkinnoista, maineesta ja kunniasta – tosin tietysti vain, jos ne lähettää osoitteeseen kilpailu@urs.fi!

Kultakuoriainen #3

Juuri sopivasti pyhäinpäivän aattona ilmestyy nimensä Kultakuoriaiseksi vaihtaneen lehden kauhuteemainen kolmosnumero (lataa ilmaiseksi täältä). Tällä kertaa mukana onkin peräti kahdeksan hieman lyhyempää tarinaa, kauhuhan usein toimii parhaiten lyhyessä ja iskevässä muodossa.

Ensimmäisenä lukijan silmille hyökkää moneen kertaan palkitun Jussi Katajalan hyytävä Kymmenen kuvaa kuolemaan. Kaveriporukan juhannuksenvietto saa yllättävän käänteen, kun kesämökin ullakolta löytyy vanha polaroid-kamera. Petteri Hannilan Kasvit taas johdattaa lukijan puutarhanhoidon jännittävään maailmaan, ja samaa teemaa jatkaa Tarja Sipiläisen Liian syvä viilto, jossa kiireinen journalisti etsii mielenrauhaa bonsainkasvatuksen parista.

Samuli Antilan Rallikuski esittelee veteraaniurheilijan, jota menneisyys palaa vainoamaan turhankin konkreettisesti. Lasse Pourun Kotiinpaluu taas on karmaisevan hilpeä muodonmuutostarina, jossa onnettoman päähenkilön matka vie raviradalta suon syvyyksiin, ja Juha Salmen ja Petteri Hannilan yhteisnovelli Kerrostalo vailla ovia hyödyntää niin kaupunkilegendoja kuin perinteisiä kummitusjuttujakin.

Lucilla Lin jatkaa aiemmasta Pontianak-novellista tutun epäonnisen Marot’n suvun tarinaa novellissaan Kukitettu nuorukainen. Siirtomaa-ajasta on siirrytty svengaavalle 60-luvulle, mutta pahan voimat ovat edelleen suvun perijöiden kimpussa. Ja lopuksi Johannes Sohlman esittää spekulatiivisen visionsa siitä, miksi Länsimetro viivästyy.

Lehdestä löytyy myös päätoimittajan pienimuotoinen historiikki edesmenneestä Deathwriters-kirjoittajayhteisöstä. Kyseinen sivusto keskittyi ajamaan kauhukulttuurin asiaa, joten mihinpä sen muisteleminen sopisi paremmin kuin kauhunumeroon?

Edellinen Vanhemmat artikkelit Next Uudemmat artikkelit