Atorox 2013 käynnistyy

On jälleen aika äänestää vuoden parhainta scifi- ja fantasianovellia. Valintaprosessi on kaksivaiheinen ja mitä enemmän ensimmäiseen vaiheeseen saadaan ihmisiä mukaan, sen parempi!

Turun Science Fiction Seura on listannut kaikki vuonna 2012 julkaistut genrenovellit. Julkaistuksi lasketaan toimitettu materiaali, ei mikä tahansa blogiin pullautettu tekstimassa. Mukana on tietenkin kaikki URS:n julkaisemat antologiat sekä Kultakuoriaisen numerot. Itseasiassa noin 220 novellin joukkoa on paisuttamassa melkein sata URS:n lipun alla seilaavaa fiktiivistä paattia. Osuuskumma päälle ja vastuullemme lankeaa yli puolet viime vuoden sf-novellistiikasta.

Ensimmäisessä vaiheessa ehdotetaan novelleja varsinaiselle Atorox-listalle, jolle kelpuutetaan lopulta 20-25 eniten ehdokkuuksia saanutta tarinaa. Loput hylätään syrjäiselle asteroidille keräämään avaruuspölyä.. Ehdokkuuksien heittelyyn voivat osallistua kaikki kotiplaneettaan ja tarttumaraajojen lukumäärään katsomatta. Itse asiassa se on erittäin suotavaa.

Perinteisillä paperilehdillä on etunaan historiallinen painoarvo sekä vakiintunut lukijakunta, joka maksaa selvää valuuttaa kyseisen paperin kotiinkannosta. Ei paperilehdilläkään ehkä hypermahtavasti mene, mutta nettijulkaisuilla ja kädestä käteen myytävillä antologioilla on vielä vaikeampaa. Lukijamäärät jäävät pienemmiksi ja se vaikuttaa suoraan ehdokkuuksien määrään. Tavoitteena on kuitenkin saada Atorox-listalle ne vuoden parhaat novellit julkaisutavasta riippumatta.

Tämä on kutsu kaikille URS-lukijoille, ei, kaikille. Osallistukaa ehdokasasetteluun. Ehdottakaa hyviä novelleja listalle, vaikka sitten vain yhtä. Kaikkien panosta kaivataan.

Välillä kuulee väitteen, ettei voi ehdottaa, kun ei ole lukenut kaikkia novelleja. Meemiä lainatakseni, bitch please! Ei kukaan ole. Tai jos on, voin tarjota kaljan. Atorox-listaa ei muodosteta asiantuntijoiden kokonaisvaltaisten näkemysten perusteella. Se rakentuu suuren lukijakunnan pienistä palasista.

Siispä! Miettikää, mitä kaikkea olette viime vuonna lukeneet. Mitkä tarinat olivat hyviä? Jos alla on vain yksi antologia, oliko siellä ainuttakaan kivaa stooria, vai olivatko ehkä kaikki? Roskaahan ei listalle kaivata, eli älkää ehdottako mitään vain sillä perusteella, että se on URS. Toisaalta kriteeriksi ei myöskään pidä asettaa sitä, kuinka todennäköisesti jokin tietty novelli voittaisi. Nyt haetaan vain kelvokkaita tekstejä ehdokkaiksi. Siinä se.

Ehdotusten tulee olla perillä 10.3. joten siihen saakka ehtii lukea lisääkin. Nyt jos koskaan kannattaa kaivaa hyllystä ne vuoden aikana hankitut antologiat ja lukea läpi. Lukekaa myös niitä paperilehtiä, joihin aioitte tutustua joskus myöhemmin. Se aika on nyt. Hakekaa netistä Kultakuoriaisen ja Usvan numeroita pdf-muodossa. Kaksi kuukautta motivoitunutta aikaa kiriä novellirailoa kiinni.

Kun hyvä novelli löytyy, ehdota sitä heti. Novelleja kun voi nimetä tipottain, mitään bosnuspisteitä ei saa siitä, että toimittaa kokonaisen listan juuri ennen deadlinea. Omat ehdookkaat ilmoitetaan Atorox-vastaavalla Nadja Sokuralle osoitteeseen atorox2013@tsfs.fi.

Lukuintoa, URS-toverit! Ja onnea kaikille Atoroxiin.

Finncon 2012

Seuraa perinteinen ratkiriemukas Finncon-raportti!

Ohjelma oli tänä vuonna varsin hektinen. Viikonloppuun mahtui omalta osaltani uusimman antologian julkistaminen + iltatilaisuus, URS- ja Osuuskumma-ohjelmanumerot sekä hieman aihetta sivuavat paneelikeskustelut pienlehdistä, tarinoiden tuunaamisesta sekä Cthulhu-kirjoittamisen haasteista, ja loppuaikakin meni myyntipöydän takana tai muussa yleisessä edustamisessa. Mutta hauskaahan tuolla oli, kuten aina – vaikka muistamme toki myös kitaristi Puntti Valtosen sanat: ”Kyllä jumalauta hauskanpito on rasittavaa!”

Perjantaina pääsin Tampereelle yhden maissa, ja alkuiltapäivä kuluikin mukavasti myyntipöydän kasaamiseen ja muihin järjestelyihin. Neljäksi riensin ohjelmanumeroon, johon oli kätevästi kasattu uuden Tiamatin värit -antologian julkistaminen ja sekä URS- että Nova-kirjoituskilpailujen palkinnonjaot. Puhetta ja kättelemistä riitti siis kuin linnanjuhlissa, ja tuttuja nimiä tuli vastaan molempien kilpailujen yhteydessä: URS-kilpailun palkittujen joukossa olivat aiemmista julkaisuista tutut Anne Leinonen ja Petri Laine sekä Kultakuoriaista kuvittanut Santeri Viljakainen, Novassa taas URS-konkarit Markus Harju ja Samuli Antila sijoittuivat kymmenen parhaan joukkoon, ja Shimo Suntila keräsi menestystä molemmissa kisoissa. Onneksi myös paljon uusia nimiä tuli vastaan, toivottavasti heistä kuullaan jatkossakin!

Sitten olikin aika lähteä hotellin kautta illan rientoihin! Iloiseen seurueeseemme liittyivät osapuilleen kaikki URS-, Osuuskumma- ja fandom-tutut, jotka vain olivat paikalle päässeet, joten heitä en tässä edes luettele. Ensin käväisimme pyörähtämässä virallisessa jatkopaikassa, irkkupubi O’Connelsissa, mutta paikka osoittautui sen verran ahtaaksi ja meluisaksi, että siirryimme melko pian Hotelli Tammerin Vihtorin kirjastoon, missä pidettiin Tiamatin värien julkkarien iltatilaisuus. Paikalle saapui ihan mukavasti väkeä, URS:in oma Wanhojen Herrojen Huone sai uuden jäsenen, ja loppuillasta tutustuimme myös mystiseen homeenhaistelijaan. Pubista siirryimme vielä herrojen Antila ja Harju kanssa historialliselle kiertokäynnille Tampereen vanhoissa kaupunginosissa, ja sen päätteeksi istahdimme hetkeksi joenrantaan juomaan kuohuviiniä. Hotellille palasimme joskus neljän aikoihin ja yöunet jäivät väistämättä vähäisiksi, mutta sehän on näiden tapahtumien trendi.

Ilta oli kulunut suhteellisen sivistyneissä merkeissä, mutta aamu oli silti ankea. Pääsin sentään jo yhdeksitoista seuraamaan Atorox-palkinnonjakoa (edellisen vuoden parhaan spefinovellin äänestys, sikäli kuin joku ei tätä asiaa tunne), vaikka myöhästyinkin hieman alusta. Suurin henkilökohtainen menestykseni Atoroxin suhteen vaikuttaisi liittyneen siihen, että olen aktiivisella julkaisutoiminnalla pakottanut koko Atorox-instituution polvilleen – aiempina vuosina novelleja on julkaistu n. 120, mutta viime vuonna niitä ilmestyi yli 160 vaikka Usva-lehti oli tauolla. Tänä vuonna, kun URS on kiristänyt julkaisutahtia, Osuuskummakin on tullut markkinoille ja Usva palannut tauolta, novellien määrä noussee yli kahdensadan ja ilmeisesti Atorox-esiraati ei enää kykene lukemaan niitä kaikkia vaan ehdokasasettelua on tavalla tai toisella muutettava. Saavutushan se on sekin.

Sääntöjä tosin voisi muokata jättämällä URS-julkaisut kokonaan pois, sillä kaikista julkaisuista kymmenen parhaan joukkoon pääsi yksi ainoa tarina (Venla Lintusen Järviveli kuudennella sijalla – URS-väestä myös Jussi Katajala oli sijalla 8., mutta ei URS-julkaisulla). Toisaalta Atorox-kärjessä yleisestikin ottaen juhlivat vanhat, perinteikkäät tai muuten korkean profiilin julkaisut, olihan julkaisijoiden lista nytkin muotoa Portti, Portti, Tähtivaeltaja, Portti, Tähtivaeltaja, Portti, ison kustantajan antologia, Pasi Ilmari Jääskeläinen… Uusilla julkaisijoilla ja uusilla tekijöillä kestää aina aikansa vakiinnuttaa paikka fandomin sydämessä. Itselleni kyseessä oli ensimmäinen coni ilman minkäänlaista palkintoa, mutta joskushan sen vuonna 2006 alkaneen putken väistämättä täytyi katketa, ja lienen muutenkin siirtynyt palkittavasta palkitsevaan luokkaan.

Atorox-humusta olikin riennettävä suoraan seuraavaan ohjelmanumeroon, jossa olin puhumassa H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiasta tai pikemminkin sen hyödyntämisestä omassa tuotannossa. Mukana olivat alan grand old man Boris Hurtta, kirjailija Tiina Raevaara ja URS-julkaisuissa debytoinut Antti Pohjamies (sekä viides keskustelija, jonka nimeä en nyt millään muista), ja vaikka aihe olikin hieman marginaalinen, se yllättäen veti salin täyteen eivätkä kaikki halukkaat edes mahtuneet sisään. Vahinko otettiin takaisin seuraavassa pienlehtipaneelissa, jossa paikalla ei – teemaan sopien – ollut juuri ketään. Hyvän keskustelun saimme silti aikaan Mixu Laurosen ja Pasi Karppasen kanssa, ja yllättäen jopa tulimme siihen lopputulokseen että pienlehden tekemisessä on järkeä.

Myyntipöydässä lauantai taisi olla vilkkain päivä, ja pari tuntia ehdin sen ääressä kököttää, vaikka mieli jo paloi iltabileisiin. Ja siellähän sitten olivatkin osapuilleen kaikki, tuli tavattua paljon vanhoja tuttuja ja tutustuttua uusiin ihmisiin, vaikka kaikkien kanssa en tietysti ehtinyt paljoa puhua (ja ihan kaikkea sanomaani en kunnolla muista). Tiivis ohjelma alkoi kuitenkin vaatia veronsa, ja väsähdin jo puoli kolmen aikoihin. Seuraava aamu ei sentään ollut aivan niin apea kuin olisi voinut olettaa, kenties marginaalisesti pitemmät yöunet sitten vaikuttivat asiaan.

Sunnuntai oli jo hieman väsynyt päivä, eikä kävijöitäkään näkynyt yhtä paljon kuin lauantaina. Vedimme silti kunnialla URS-show’n, ja sekin keräsi miltei täyden salin vaikka puhumassa oli vain kolmenkympin rajan jo aikaa sitten ylittäneitä miehiä – minun lisäkseni Petri Laine, Markus Koskimies, Jussi Katajala ja Tero Niemi – ja aiheenakin avaruusscifi. Varsin kiinnostavan keskustelun saimme aikaan, eikä yleisössäkään kukaan näyttänyt nukkuvan.  Osuuskumma-show’ssa en itse ollut esiintymässä, ja osuuskunnan jäsenenä siellä esitetyt asiat tietysti olivat jo ennalta tuttuja, mutta oli mukava nähdä että kiinnostunutta yleisöä oli tässäkin esityksessä lähes salin täydeltä. Viimeisenä kävin sitten keskustelemassa Irma Hirsjärven, Liisa Rantalaihon ja Anne Leinosen kanssa tarinoiden tuunaamisesta. Hyvä paneelikeskustelu sekin, vaikka en aivan terävimmilläni enää ollutkaan.

Sitten olikin edessä myyntipöydän purkaminen, tavaroiden pakkaaminen ja matka takaisin Helsinkiin. Iltabileet olisi sunnuntainakin vielä ollut, mutta tällä kertaa ne jäivät väliin, olihan maanantaina taas työpäivä ja myymättä jääneiden kirjojen sun muun rekvisiitan rahtaaminenkin asetti omat vaatimuksensa.

Tampereen Finncon 2012 oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma, tekisi mieleni sanoa että paras coni tähän mennessä mutta siltähän ne aina tuoreeltaan tuntuvat. Aivan kaikki ei mennyt suunnitelmien ja toiveiden mukaan, mutta pääsääntöisesti conia voi pitää menestyksenä. Uusia URS- ja Osuuskumma-julkaisuja (Tiamatin värit, Kumman rakas, Ursula) myytiin hieman reilut 30 kappaletta kutakin, mikä jäi hieman jälkeen viimekesäisestä Pimeyden reunasta (jota myytiin 55 kappaletta) mutta toisaalta valikoimaakin oli nyt enemmän. Siinä missä viime vuonna myynnissä olivat vain Pimeyden reunalla ja Valkoinen antologia, nyt erilaisia julkaisuja oli kymmenkunta, ja myynti väkisinkin jakautui niiden kesken – harvalla oli varaa tai kiinnostustakaan ostaa jokaista tarjolla ollutta julkaisua.

Erikseen on mainittava minun ja Boris Hurtan yhteisteos Ne Ammoiset, joka käytännössä myytiin loppuun. Sille on siis varmasti tulossa jatkoa, ehkäpä jo ensi Finnconiksi! (Hurtan varastoista löytyi myös paljon loppuunmyytyä suomikauhua, johon sain etuosto-oikeuden, joten suuri osa myyntituotoista tulikin tuhlattua kirjoihin saman tien…) Ja saimmepa myös paljon rohkaisevaa palautetta URS-julkaisuista, sen voimin jaksaa tätä hulluutta jatkaa taas ensi kesään asti.

Kiitos kaikille, jotka olitte paikalla! Ensi vuonna sama uusiksi Helsingissä!

Vuoden 2011 paras URS-tarina selvinnyt!

URS-lukijat ovat nyt ilmaisseet mielipiteensä siitä, mikä oli vuoden 2011 paras URS-tarina. Koska äänestys alkujaankin oli varsin leikkimielinen ja Finncon on jo muutenkin ahdettu täyteen URS-ohjelmaa, julkistamme tulokset tässä emmekä järjestä aiheen ympärille erillistä gaalaa, niin hauskaa kuin se olisikin.

Aivan aluksi on todettava, että äänestystä olisi pitänyt suunnitella hieman tarkemmin. Ehdokkaita oli lopulta liian paljon siihen nähden, että äänestysvilkkaus ei odotettavasti ihan valtava ollut, joten tuloksia ei voi pitää erityisen vakavastiotettavina. Mutta eipä elämää muutenkaan kannata ottaa liian vakavasti! Joten hyvät naiset, herrat ja muut (mitkä), vuoden 2011 paras URS-tarina on:

Tuomas Saloranta: Pyörätuolimummo (Valkoinen antologia)

Mummo siis jatkaa voittokulkuaan, ja saavutti sijansa peräti kolmella (3) äänellä.

Mutta ei mummo toki aivan suvereenisti hallinnut! Tiukasti kannoilla olivat kahden (2) äänen voimin seuraavat tarinat (aakkosjärjestyksessä kirjoittajan mukaan):

Seppo Kallio: Miten huijata jumalia syömään tomaattivoileipiä (Uusrahvaanomaisia tarinoita #2)

Jussi Katajala: Leonardon rasia (Valkoinen antologia)

Markus Koskimies: Majakanvartija (Pimeyden reunalla)

Leena Likitalo: Heikommat kutsuisivat (Uusrahvaanomaisia tarinoita #1)

Kalervo Rauta-Kalske: Ritari ja velho / Pilaantuneiden tomaattien kimara (Pimeyden reunalla)

Yhden (1) äänen saivat lisäksi seuraavat tarinat:

Seppo Kallio: Lottovoittajien laakso (Harmaa antologia)

Jussi Katajala: Fineuksen valinta (Musta antologia)

Jussi Katajala: Kymmenen kuvaa kuolemaan (Kultakuoriainen #3)

Jussi Katajala: Pimeyden reunalla (Pimeyden reunalla)

Markus Koskimies: Runkku ja hopee (Musta antologia)

Markus Koskimies: Älyvapaavyöhyke (Uusrahvaanomaisia tarinoita #2)

Mixu Lauronen: Prinsessa Sibyllan korvakorut (Pimeyden reunalla)

Alpo Leppänen: Barbaari Verenhukka (Valkoinen antologia)

Lucilla Lin: Kukitettu nuorukainen (Kultakuoriainen #3)

Lucilla Lin: Tämä kaupunki on vapautettu (Harmaa antologia)

Venla Lintunen: Järviveli (Pimeyden reunalla)

Tuomas Saloranta: Konemies hankkii elämän (Pimeyden reunalla)

Tuomas Saloranta: Teräskukkia (Harmaa antologia)

Tarja Sipiläinen: Arana Suelon kadonneet kylät (Pimeyden reunalla)

Tämän äänestyksen perusteella voidaan myös sanoa, että suosituimmat URS-kirjoittajat ovat Jussi Katajala ja Tuomas Saloranta, molemmat saivat eri teksteilleen yhteensä 5 ääntä. Aivan kannoilla tulevat Markus Koskimies (4 ääntä), Seppo Kallio (3 ääntä), sekä Lucilla Lin ja Kalervo Rauta-Kalske (2 ääntä kumpikin). Suosituin URS-julkaisu taas oli ylivoimaisesti Pimeyden reunalla -antologia kaikkiaan 9 äänellä, ja Valkoinen antologiakin sai 6 ääntä. Painotuotteet siis selkeästi jyräävät sähköiset julkaisut edelleen!

Kiitokset kaikille äänestäjille, ja onnea kaikille äänen saaneille – äänestäjiä oli kuitenkin vain 13 eivätkä kaikki käyttäneet kolmea mahdollista ääntään, joten yksikin maininta on jo juhlan aihe!

(Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan sitten tosiaan myös viisi tuotepalkintopakettia, ja niille, joita onnetar on suosinut, ilmoitetaan asiasta tässä heinäkuun aikana – kunhan sopiva onnetar ensin jostain löydetään ja saadaan huijattua paikalle…)

Arvostelun herättämiä ajatuksia

Uusimmassa Portti-lehdessä oli arvostelu tähänastisista painetuista URS-antologioista – varsin positiivisen sävyinen, mutta siinä esitettiin myös ehdotus jatkon kannalta. Pulp-aikakauden kirjailijathan kehittivät omia maailmojaan ja monia kuolemattomia hahmoja, ja samaa toivottiin myös URS-kirjoittajilta.

Ajatus on aivan perusteltu, ovathan tarinasta toiseen seikkailevat hahmot oleellinen osa tätä valitsemaamme tyylilajia. On myös totta, että suuri osa URS-julkaisujen tarinoista on toistaiseksi ollut yksittäisiä, toisiinsa liittymättömiä kertomuksia. Jonkin verran muutamat kirjoittajat silti ovat kehitelleet jatkuvuutta tekstiensä välille, ja näistä voisin nyt kertoa tässä – onhan julkaisuhistoriamme toistaiseksi vielä sen verran lyhyt ja yksittäisten kirjoittajien tarinat sen verran levällään eri julkaisuissa, ettei tätä välttämättä vielä huomaa.

Perusteellisimmin omaa mytologiaa on kehittänyt Lucilla Lin, jonka tarinoista oikeastaan kaikki liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella, vaikka aikaskaala onkin varsin laaja ja käsittää hyvin erilaisia maailmoja. Tarinat Pelkuri (Uusrahvaanomaisia tarinoita #1) ja Tämä kaupunki on vapautettu (Harmaa antologia) ovat selkeimmin osa samaa jatkumoa, sijoittuvat samaan dystooppiseen maailmaan ja itse asiassa kertovat samasta tapahtumasarjasta, joskin eri henkilöiden näkökulmasta. Historialliset kauhutarinat Pontianak (Pimeyden reunalla) ja Kukitettu nuorukainen (Kultakuoriainen #3) kuvaavat molemmat huono-onnisen Marot’n suvun vaiheita, vaikka sijoittuvatkin eri aikakausiin, ja selkeä yhteys on myös Kukitetun nuorukaisen ja Sotarosvon (Kultakuoriainen #4) välillä, vaikka jälkimmäistä onkin vaikeampi ajoittaa tunnettuun historiaan.

Muutkin kirjoittajat ovat hiljalleen rakentaneet suurempia kokonaisuuksia. Markus Harjun tarinat Seitsemän sisaren sali (Pimeyden reunalla) ja Jääkäärmeen laulu (Kultakuoriainen #4) sijoittuvat samaan maailmaan, vaikkakin sen eri puolille eivätkä suoraan liity toisiinsa. Molemmat tuntuisivat myös enteilevän jatkoa, vaikka sitä ei toistaiseksi olekaan nähty. Markus Koskimiehen kaikki tähänastiset URS-julkaisuissa nähdyt tarinat sijoittuvat hänen luomaansa Cityplex-maailmaan, ja sarjan tarinoita on julkaistu myös muissa scifi-lehdissä. Alpo Leppänen on julkaissut vasta kaksi tarinaa, Barbaari Verenhukka (Valkoinen antologia) ja Niin metsä vastaa (Huomenna ne tulevat) mutta yhteinen maailma niilläkin on, vaikka yhteys ei ehkä ole kovin ilmeinen. Jussi Katajalan Pimeyden reunalla -antologian nimitarina, samoin kuin samasta kirjasta löytyvä Tarja Sipiläisen Arana Suelon kadonneet kylät, vaikuttavat myös sarjan ensimmäisiltä osilta – kenties näemme niille vielä jatkoa?

Itse olen rakennellut omia maailmoja varsin ahkerasti, joskin niillä on ollut paha tapa hajaantua erilaisiin (muihinkin kuin URS-) julkaisuihin. Konemies hankkii elämän (Pimeyden reunalla) ja Teräskukkia (Harmaa antologia) ovat osa samaa Toimeentuloraja-jatkumoa, ja kolmas tämän lähitulevaisuussarjan tarina tulee näillä näkymin Punaiseen antologiaan. Näillekin tosin yhteistä on lähinnä maailma peruselementteineen. Hieman vaikeammin hahmotettava kokonaisuus ovat Suomeen sijoittuvat kauhutarinat, joista Pyörätuolimummo (Valkoinen antologia) ja Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat) sekä pseudonyymeillä julkaistut Länsimetro viivästyy (Kultakuoriainen #3) ja Rontit (Suolaa hiuksissa) kyllä periaatteessa liittyvät toisiinsa, mutta vaatii vielä lisää tarinoita, että tämä tulee kunnolla ilmi. Aloitinpa tänä vuonna myös sarjan avaruusseikkailuja, ja vaikka kahden ensimmäisen tarinan – Diplomaattinen selkkaus (Kumman rakas) ja Palkkasoturin arkipäivää (Tiamatin värit) – välillä onkin noin tuhat vuotta, maailma on jälleen sama. Pitkäaikaisin ja kaiketi myös tunnetuin jatkumoni on Lihan lapset, jonka nimitarina ilmestyi Usvassa 1/07. Samaa maailmaa valottaa hieman toiselta kantilta Peniskuiskaajat (Hekuman huipulla), ja selkeämpi, joskin itsenäinen jatko-osa oli Merestä nousi pää (Usva 4b/10). Seuraavassa Kosmoskynä-lehdessä tulee julki sarjan neljäs osa, Torniin saapui muukalainen, joka on vielä selkeämmin jatkoa alkuperäiselle tarinalle – siinä esiintyy jopa yksi ensimmäisestä tarinasta tuttu henkilö. URS-julkaisuissa tämän sarjan tarinoita ei toistaiseksi ole nähty, mutta kaipa sekin on vain ajan kysymys.

On kuitenkin totta, että vaikka yksi jos toinenkin URS-kirjoittaja on kehitellyt omia maailmojaan, selkeät tarinasta toiseen seikkailevat sankari- tai antisankarihahmot puuttuvat. Tämä on puute, joka pitäisi korjata, sillä myös URS kaipaisi omat Conaninsa ja Solomon Kanensa. Lucilla Lin tosin on luonut varsin herkullisen tarinasta toiseen kulkevan pahan hahmon, joskin tämä useimmiten pysyttelee taka-alalla – mutta eipä Lovecraftin tarinoissakaan itse Cthulhu kovin usein ilmaantunut näkyville.

Uskon joka tapauksessa, että ajan kuluessa URS-tarinoihin tulee enemmän jatkuvuutta – ja varmasti myös niitä mieleenpainuvia hahmoja, joiden seikkailuja saa seurata julkaisusta toiseen. Rajoittavin tekijä on oikeastaan se, että niin Kultakuoriaisessa kuin antologioissakin on usein selkeä teema, joka helposti rajaa julkaisuun otettavat tarinat tiettyyn aikakauteen tai lajityyppiin. Lisäksi pyrkimyksenä on ollut, että kirjoittajat hieman vaihtelisivat eikä joka lehdessä tai antologiassa olisi aina samoja nimiä (tässä tosin on onnistuttu vaihtelevasti). Näinpä selkeiden jatkumoiden rakentaminen vaatii melkoisesti aikaa, koska on odotettava sopivaa julkaisua, johon sarjan seuraavan osan lähettäisi. Kenties olisikin perustettava jokin uusi julkaisusarja tähän tarkoitukseen – esimerkiksi Jatkotarinoita-lehti, jossa URS-vakiokirjoittajat voisivat julkaista kehittämiensä sankarien uusia seikkailuja…?

Äänestä vuoden 2011 paras URS-tarina!

Aina kevään tullen ryhtyy kotimainen scifi-fandom äänestämään Atorox-palkinnosta, joka myönnetään parhaalle edellisenä vuonna julkaistulle novellille. Tämän vuoden Atorox-ehdokkaissa on toki myös URS-julkaisujen tarinoita, mutta päätimme silti järjestää leikkimieliset varjovaalit. Nyt siis äänestetään, mikä oli vuoden 2011 paras URS-tarina!

Säännöt ovat yksinkertaiset: Lähetä sähköpostia osoitteeseen paras (at) urs.fi, ja kirjoita leipätekstiin korkeintaan kolme vuoden 2011 URS-julkaisuissa ollutta tarinaa, jotka mielestäsi ansaitsevat vuoden 2011 parhaan URS-tarinan tittelin. (Voit siis äänestää vain yhtä tarinaa, tai kahta tai kolmea.) Aikaa on kesäkuun loppuun asti, ja tulokset julkistetaan Finnconissa (Tampereella 20.7.) URS-kirjoituskilpailun palkinnonjaon yhteydessä.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan URS-kirjoja ja -oheistuotteita, joten osallistuminen kannattaa! Niille, joita onni suosii arvonnassa, ilmoitetaan asiasta hyvissä ajoin – ja mikäli joku ei pääse Finnconiin noutamaan palkintoaan, se voidaan toimittaa myös postitse.

HUOM! Äänestykseen osallistuakseen ei ole välttämätöntä lukea jokaista julkaistua URS-novellia. On täysin sallittua äänestää parasta/parhaita niistä, jotka on lukenut.

Lista ehdokkaista seuraa alla (ohessa linkit sähköisiin julkaisuihin):

Lisää

Vuoden 2012 URS-projektit

Vanhasta vuodesta on selvitty, ja nyt on aika ryhtyä työstämään uusia projekteja. Vuonna 2011 päivänvalon näki kaikkiaan seitsemän URS-julkaisua: kolme lehteä ja neljä antologiaa, kaksi painettua ja kaksi sähköistä. Mutta URS ei toki lepää laakereillaan tänäkään vuonna, vaan tiedossa on esimerkiksi seuraavaa:

Kultakuoriainen #4. Barbaariteemainen nelosnumero ilmestyy kevättalven aikana. Deadline on tammikuun lopussa, joten vielä ehtii mukaan!

Kultakuoriainen #5. Dekkarinumero, deadline juhannuksena. Ilmestymistä on kaavailtu alkusyksylle. Pari novellia on jo saatu, mutta lisää tarvitaan! Yliluonnollista dekkaria, avaruusdekkaria, fantasiadekkaria, synkän tulevaisuuden dekkaria, lovecraftilaista dekkaria tai mitä sitten kirjoittajat ikinä keksivätkin, tyyliltään perinteistä, kovaksi keitettyä tai vaikkapa humoristista. Myös rikokset voivat olla murhia tai jotain aivan muuta, spekulatiivisissa maailmoissa vaihtoehtoja on rajattomasti.

Punainen antologia. URS on toki poliittisesti sitoutumaton, mutta tulevien kunnallisvaalien kunniaksi päätimme silti julkaista työläisteemaisen yhteiskunnallisen antologian. Teemaa voi toki käsitellä monilla tavoin, eikä novellien välttämättä tarvitse olla poliittisia, vaikka sekin on sallittua, tai edustaa mitään tiettyä poliittista kantaa. Jonkinlainen työhön tai työläisyyteen liittyvä taikka yhteiskunnallinen teema on kuitenkin syytä olla. Antologia ilmestyy näillä näkymin painettuna. Deadline elokuun lopussa.

Maailmanloppuantologia. Vuoden viimeinen julkaisu käsittelee loppuvuoden kuumaa aihetta eli lähestyvää maailmanloppua. Tarkempi aihe on vapaa, kunhan liittyy maailmanloppuun. Deadline on lokakuun lopussa, ilmestymispäivä 22.12.2012 eli päivää maailmanlopun jälkeen. (On toki teoriassa mahdollista, että teemme turhaa työtä tämän antologian kanssa…)

Lisäksi keväällä tullaan julkaisemaan nyt jo koottu ja viimeistelyvaiheessa oleva painettu miniantologia ihmisten ja erilaisten olentojen kohtaamisesta (nimi on edelleen työn alla), ja kesän Finnconissa ilmestyy sitten avaruusaiheinen laajempi antologia, jonka nimeksi on näillä näkymin tulossa Tiamatin värit. Ainakin kuusi julkaisua saadaan siis kokoon tänäkin vuonna. Eikä sovi unohtaa URS-kirjoituskilpailua, jonka satoa pyritään myös julkaisemaan tämän vuoden aikana joko Kultakuoriaisen kilpailunumerona tai omana antologiana.

Blogi uudistuu

Tarkkaavainen lukija onkin varmasti huomannut ylälaidassa kaksi uutta otsikkoa. Projektit-otsikon alla on tietoa tulevista URS-julkaisuista ja muista projekteista, tiedoksi sekä lukijoille että tekijöille. Kilpailu-otsikon alta löytyy tuleva URS-kirjoituskilpailu sääntöineen ja muine tietoineen, kunhan tarvittavasta informaatiosta on päästy yhteisymmärrykseen URS-tiimin kanssa. Samat ilmoitukset tulevat toki myös tuoreeltaan omiksi merkinnöikseen, mutta tuolta yläpalkista ne löytää kätevästi.

Edellinen Vanhemmat artikkelit