Kultakuoriainen menee tauolle

Uskolliset lukijat ovat ehkä huomanneet, että URSin pää-äänenkannattaja Kultakuoriainen-lehti on viime aikoina ilmestynyt melko harvakseltaan. Numero #7 on kyllä tulossa, mutta se on erinäisistä syistä viivästynyt, eikä tarkkaa ilmestymisajankohtaa uskalla tässä luvata.

Seitsemännen numeron jälkeen Kultakuoriainen vetäytyykin sitten koloihinsa määrittelemättömälle tauolle. Aiemmin julkistetut, aiheeltaan vapaat numerot #8 ja #9 siis peruuntuvat.

Syy päätökseen on, että edes likimain säännöllisesti ilmestyvälle lehdelle ei tällä hetkellä ole realistista mahdollisuutta. URS-aktiiveista suurin osa työskentelee Osuuskumma-kustannuksessa, ja allekirjoittaneella on kädet täynnä työtä Kuoriaiskirjat-pienkustantamoni kanssa. Lehden tekemiseen, tai ylipäätään päivystävän ”URS-toimituksen” ylläpitoon, ei valitettavasti riitä kenelläkään aikaa eikä resursseja.

Kokonaan lehteä ei kuitenkaan kuopata, vaan se jatkaa ilmestymistä satunnaisesti erikoisnumeroina, silloin kun jollakulla on aikaa ja intoa yksittäisen lehden toimittamiseen. Näistä ilmoitetaan projektikohtaisesti.

Pahoittelumme niille, jotka ovat lähettäneet novelleja myöhempiin lehtiin tai Kultakuoriaisen avoimeen hakuun. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta lukea, saati kommentoida niitä.

Mainokset

Kyberpunk-antologia julkistetaan 4.10. Turussa

Mustaa lihaa. Kyberpunk-antologia julkistetaan Turun kirjamessujen perjantaina. Virallinen julkistamistilaisuus on ravintola Koulussa (Eerikinkatu 18) klo 20-21, minkä jälkeen julkkariporukka siirtyy Cosmic Comic Cafen tiloihin. Kirjaa on saatavissa myös kirjamessuilta Turun scifiseurojen osastolta koko messujen ajan.

Murhamystiikkaa – okkulttisia etsivätarinoita

URS- ja Aavetaajuus-kollektiivien yhteistyöantologia Murhamystiikkaa – okkulttisia etsivätarinoita on viimeksi kuluneen kuukauden aikana hakenut rahoitusta ennakkotilauksina Mesenaatti-palvelun kautta. Minimitavoite on jo lähellä, mutta vielä puuttuu sata euroa, ja aikaa on enää viikko. Nyt on siis hyvä tilaisuus tukea hanketta, ja tietysti varmistaa samalla se, että saa uunituoreen antologian käsiinsä. Halukkaat voivat toki tilata paljon muutakin – vaikkapa kirjan ja julisteen, isomman paketin erilaisia URS-, Aavetaajuus- ja Kuoriaiskirjat-julkaisuja tai mikäpä jottei kahvihetken antologian toimittajien kanssa.

Projektiin voi osallistua täällä. Linkin takaa näkee myös, keitä kaikkia tuttuja ja uusia kirjoittajia on mukana!

Myöhäinen Atorox-päivitys

URS ei tämän vuoden Finnconissa järjestänyt ihmeempää ohjelmaa, ja porukkakin oli hajautunut Suomen tieteiskirjoittajien, Osuuskumman ja Kuoriaiskirjojen pöytiin, joten ihmeempää virallista raportoitavaa ei conista oikein ollut. Iltajuhlista olisi toki voinut kertoa paljonkin joskus vanhan fandomin aikaan, kun alan lehdissä otsikoitiin ulkomaanconien matkapäiväkirjat tyyliin ”Humalassa ulkomailla”, mutta tänä päivänä, kun esikoiskirjailijoiden seminaarissakin tunnetusti keskustellaan lähinnä kestovaipoista ja proteiinin merkityksestä ruokavaliossa, ns. röpöttelyraportit eivät enää ole oikein muodissa joten säästämme lukijamme niiltä.

Atorox-palkinnosta, joka vuosittain myönnetään yleisöäänestyksellä valitulle vuoden parhaalle spekulatiiviselle novellille, voisi sen sijaan sanoa sanasen. Tuloksethan olivat seuraavanlaiset:

  1. Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
  2. Jussi Katajala: Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema (Huomenna ne tulevat)
  3. Tero Niemi & Anne Salminen: Kirjallinen liite kannevakuuskorvausanomukseen (Tiamatin värit)
  4. J. S. Meresmaa: Laulaisin surusi mereen (Huomenna ne tulevat)
  5. Jenni Kauppinen: Taikarasia (Kosmoskynä 3/12)
  6. Magdalena Hai: Vaskimorsian (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
  7. Anne Leinonen: Elä vie neittä pahoille (Kultakuoriainen #4b)
  8. Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat (Me emme valehtele)
  9. Tuomas Saloranta: Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat)
  10. Tuomas Saloranta: Kaksipäisen lehmän varjossa (Spin 2/12)

Onnea kaikille sijoittuneille!

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että URS-edustus oli listalla melkoinen. Kymmenen kärjestä kaikkiaan kuusi novellia ilmestyi erinäisissä URS-julkaisuissa, ja seitsemäskin on URS-viskaali Salorannan tekeleitä, vaikkakin Turun science fiction -seuran lehdestä. Käytännössä yhtäläisen vahva edustus on myös Osuuskumma-kustannuksella, onhan listalla peräti kuusi osuuskummalaista, ja vaikka suoranaisista osuuskunnan julkaisuista on listalla vain kaksi novellia (kolme, mikäli lasketaan Jussi Katajalan novellikokoelmaan myöhemmin päätynyt kakkossijan novelli), Osuuskumma kahmaisikin sitten komeasti koko kilvan voiton. Ero vaikkapa edelliseen vuoteen, jolloin kymmenen kärkeä hallitsivat Tähtivaeltaja, Portti ja isojen kustantajien antologiat, on melkoinen.

Voitaneen siis sanoa, että jonkinlainen murros on käynnissä. Perinteisistä scifilehdistä mukana ovat vain Spin ja Kosmoskynä, ja yleensä voiton vieneestä Portista ei ollut edes ehdokaslistalla kuin yksi novelli. Aivan ilman soraääniä tällainen ei tietenkään voi tapahtua, ja Tampereen scifiseura Spektre ehtikin jo palkinnonjaossa pitää varsin kekkoslovakialaisen puheenvuoron, jossa vaadittiin Atorox-sääntömuutoksia. Onhan säännöissä toki oltava virhe, jos Atorox-kärkeä vuosikymmenet hallinnut Portti ei yhtäkkiä enää käykään muodollisuutena pokkaamassa taas uutta voittoa – ja kenties närää aiheutti myös se, että kymmenen parhaan joukkoon mahtui turkulaisessa lehdessä julkaistu novelli, mutta Tampereen päälehti loisti poissaolollaan… Edes se, että voitto kuitenkin meni tamperelaisen Osuuskumman tamperelaiselle Anni Nupposelle, ei nähtävästi riittänyt hyvittämään tätä vääryyttä.

Uuttahan tällainen ankkalammikosta kantautuva kaakatus ei Atoroxin historiassa ole. Sääntömuutoksia on 80-luvulta asti tehty parin vuoden välein, kun joku on ollut tyytymätön – hieman kärjistäen voisi sanoa, että jos ehdokaslista laaditaan yleisöäänestyksen perusteella, yleisö äänestää ymmärtämättömyyttään väärin ja vaaditaan asiantuntijaraatia, ja jos taas ehdokkaat valitsee asiantuntijaraati, vaaditaan yleisöäänestystä koska asiantuntijaraati ei ole tehtäviensä tasalla mutta ”kyllä kansa tietää”. Valitettavasti vain sellaista yleispätevää sääntömuutosta, jolla ne juuri minun mielestäni parhaat novellit voittavat, ei oikein ole mahdollista saada aikaan – ellei fandomista sitten tehdä diktatuuria, jossa Portin novellikilpailun voittaja voittaa aina myös Atoroxin sadan prosentin kannatuksella.

Tavallisesta poikkeavalle kymmenen kärjelle on toki aivan luonnollisia selityksiä. URS ja Osuuskumma ovat uusia tekijöitä kentällä, ja niiden lukijakunnassa varmasti on paljon aktiivista väkeä, joka myös äänestää aktiivisesti. Ei liene kenellekään asioita seuraavalle epäselvää, että Atorox-äänestäjiä on vuosittain lopulta melko vähän ja niin ehdokasasettelu kuin kymmenen kärkikin ratkaistaan hyvin pienillä marginaaleilla. Tiettävästi ehdokaslistalle tänä vuonna pääsivät novellit, jotka saivat viisi puoltoääntä, ja aktiivisista Portin lukijoista luulisi kaiken järjen mukaan löytyvän se viisi ihmistä äänestämään suosikkejaan. Nykyinen järjestelmä kuitenkin toimii aivan moitteetta, jos sitä vain vaivautuu käyttämään – ja jos ei vaivaudu, on turha kitistä jälkeenpäin että sääntöjä pitäisi muuttaa. Ensi vuonna vain äänestämään aktiivisemmin, sittenpä saadaan kovempi kisa!

Toinen selitys on se, että fandomin julkaisukenttä todella on muuttunut. URSin ja Osuuskumman kaltaiset tekijät kenties koetaan nousukkaina, jotka tulevat tallomaan instituutioiden varpaille, mutta on hyvä ymmärtää ettei enää ole paluuta aikaan, jolloin novelleja julkaistiin vain Portissa ja parissa scifiseurojen lehdessä sekä satunnaisesti jossain parin-kolmen vuoden välein ilmestyvässä painetussa antologiassa. Tarjontaa on yksinkertaisesti niin paljon, että kilpailukin on väistämättä kovempaa eikä millään julkaisulla enää ole automaattista pääsyä Atorox-kärkikymmenikköön tai edes ehdokaslistalle. Ja vaikka olenkin vähintään puolittain jäävi sanomaan näin, väitän että uudet tulokkaat ovat kasvukivuista selvittyään julkaisseet todella hyvää materiaalia. Makuasioista toki voi aina kiistellä, eikä omistakaan suosikeistani (yhtenä muuten se ainoa ehdolla ollut Portin novelli!) moni päässyt kärkisijoille, mutta yhtäkään huonoa novellia ei nähdäkseni ollut sen enempää ehdokkaiden kuin palkittujenkaan joukossa. Ja Nupposen Joka ratasta pyörittää on ehdottomasti palkintonsa arvoinen, sitä tuskin kukaan kiistää vaikka olisikin henkilökohtaisesti nostanut jonkin muun tekstin ylemmäs.

Joka tapauksessa on jännittävää nähdä, miltä Atorox-kärki näyttää ensi vuonna. Näemmekö Portin vastaiskun, vai ovatko URS ja/tai Osuuskumma jumiutuneet kärkisijoille jäädäkseen? Tähän jokainen voi vaikuttaa… niin, äänestämällä. Sen verran sääntöjä todella on muutettu, että ehdokasasettelu on nykyään käynnissä läpi vuoden, joten omille suosikeilleen voi käydä antamassa puoltoäänen vaikka saman tien ne luettuaan!

P.S.: Hienoista närää tuntui tamperelaisissa aiheuttavan myös minun novellieni suuri edustus sekä ehdokaslistalla että kymmenen parhaan joukossa. Kenties minut sitten mielletään (sattuneesta syystä) osaksi Turun fandomia eli vihollisleiriä, kukapa näistä kaupunkien välisistä kähinöistä ottaa selvän. Voin kuitenkin lohduttaa tuotantoni vihaajia sanomalla, että tänä vuonna minulta ei ilmesty kuin pari novellia, ja niistäkin ainoa Atorox-potentiaalinen – Portissa. Rauha ja tasapaino tulee siis palaamaan.

Muutoksia suunnitelmiin

Koskapa kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan? Nyt joudumme valittaen ilmoittamaan, että URS-kansanperinnekauhuantologia Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita myöhästyy. Finnconissa käyneet varmasti huomasivatkin, että kirjaa ei siellä näkynyt, ja syynä ovat hienoiset tekniset ongelmat. Materiaali on kuitenkin kasassa ja toimitettu, ja kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuilla 24. – 27.10.2013. Ruuhkan välttämiseksi kyberpunk-antologia Mustaa lihaa julkistetaan jo Turun kirjamessuilla 4. – 6.10.2013.

Myös Kultakuoriaisen oudot maailmat -teemainen numero #7 viivästyy hieman ja ilmestyy todennäköisesti syys-lokakuussa. Tästä syystä Kultakuoriaiset #8 ja #9 siirretään vuodelle 2014. Tällä kertaa kummassakaan ei ole erityistä teemaa, joten lähettää saa aivan kaikenlaisia tekstejä, kunhan ne vain ovat URS!

Ja vielä muutamme splatterpunk-antologian aikataulua. Novellien deadlinea jatketaan elokuun alkuun, eli 1.8. asti on aikaa lähettää meille verta ja suolenpätkiä (tosin mieluiten tekstimuodossa).

LISÄYS: Okkulttisen dekkarin antologia Murhamystiikkaa on sentään aiemmin ilmoitetussa aikataulussa. Projektin etenemisestä on lisää tietoa Facebook-sivulla.

Tulevia antologioita

URS ei pysähdy, eikä sitä kaiketi kukaan ole odottanutkaan. Kansanperinnekauhu- ja kyberpunk-antologiat alkavat olla jo loppusuoralla, ja okkulttisen dekkarin antologian deadline lähestyy (1.5., eli vielä ehtii mukaan!), mutta mainostetaanpa nyt tulevia projekteja, joista on toistaiseksi ollut vain vähän ja epämääräistä informaatiota:

Splatterpunk-antologia. Kyberpunkin jälkeen saadaan nauttia toisesta 80-90 -lukujen genrestä, splatterpunkista. Nyt kirjoittajat saavatkin toden teolla päästää pimeän puolensa valloilleen ja kirjoittaa häijyjä, väkivaltaisia, ällöttäviä ja kaikin puolin epäkorrekteja tekeleitä – toki huumoria unohtamatta, kunhan se on mustaa. Toimittajina ovat Tuomas Saloranta sekä uutta verta URS:in riveihin tarjoava Juha Jyrkäs. Tekstejä toivotaan 14.7. mennessä. Tarkka ilmestymisaikataulu ei ole vielä selvillä, todennäköisesti kirja läiskähtää julki yllättäen kuin suolenpätkä seinälle!

Rillumapunk-antologia hakee vielä hieman muotoaan, ja alagenren tarkkaa määritelmääkin vasta hahmotellaan. Toiveissa on kuitenkin scifiä, fantasiaa ja kauhua vanhan suomifilmin hengessä, joko nostalgisessa ympäristössä tai sitten kaukaisessa menneisyydessä, yhtäläisen kaukaisessa tulevaisuudessa tai miksipä ei aivan kuvitteellisessakin maailmassa! Jonkinlainen luonnostelma siitä, mitä nyt haetaan, löytyy tämän kirjoituksen jälkipuoliskolta, ja tarkempi rillumapunk-määritelmä pyritään saamaan aikaan lähitulevaisuudessa. Aikatauluja ei ole vielä päätetty, mutta lisää informaatiota seuraa!

Alagenreideoita

Juuri nyt steampunk on Suomessa trendikäs genre, ja suuressa maailmassa tunnetaan myös erilaisia johdannaisia (dieselpunk, atompunk, teslapunk, herra paratkoon jopa kivikautinen stonepunk). Näitä kaikkia yhdistää ajatus siitä, että otetaan jokin historian aikakausi ja oletetaan, että myöhempien aikojen kehitystä niin tieteessä, yhteiskunnassa kuin kulttuurissakaan ei ole koskaan tapahtunut, vaan tulevaisuuden keksinnöt sekä utopia- taikka dystopiayhteiskunnat ovat ”futuristinen” (viittaamatta nyt sananmukaisesti futurismiin, siitäkin on oma -punk) versio mallina käytetystä aikakaudesta.

Jostain syystä nämä genret kuitenkin tuntuvat pysähtyvän 1900-luvun alkupuoliskolle. Ei ainakaan tietääkseni ole esim. hippipunkia, joka käyttäisi mallinaan 60-70 -lukua. Tosin Suomessa on tiettävästi kehitetty Kekkospunk, jossa kylmä sota, suomettumisen aika ja Kekkosen presidenttikausi eivät koskaan loppuneet, mutta se on hieman eri asia.

Itseäni kiinnostaisi erityisesti 80-lukuun pohjaava alagenre (permanenttipunk? olkatoppauspunk? kajalipunk?), jossa tulevaisuusvisiot rakentuisivat 80-luvun teknologian, mentaliteetin ja yleisen estetiikkan pohjalle (se musiikki!). Periaatteessahan tämä kuulostaa kyberpunkilta, mutta käytännössä kyseessä on aivan käänteinen genre – kyberpunk visioi tulevaisuutta 80-luvun näkökulmasta, kun taas myöhemmät -punkit ovat nimenomaan jälkeenpäin kirjoitettua retrohenkistä leikittelyä menneisyydellä.

Mikäli tällainen 80-lukuun pohjaava -punk on jo maailmassa olemassa, korjatkaa ihmeessä. Itse en sellaiseen ole kuitenkaan toistaiseksi törmännyt, joten aiheesta on luultavasti tehtävä antologia.

Toinen veikeä, tosin aika pitkälti vain Suomen rajojen sisällä toimiva idea olisi Suomifilmin kulttuuriperintöön pohjaava rillumarei-spefi (jolle jo Facebookissa annettiinkin nimeksi ”rillumapunk”). Tämän tyyppisiä novelleja on Suomessa silloin tällöin kirjoitettukin – URS-lukijoille saattaa muistua mieleen esim. Huomenna ne tulevat -antologian Sammakkoprinssi, jossa asessori ja pehtoori selvittävät sammakkoja tutkineen maisterin katoamista – mutta suoranaista omaa alagenreä ei kaiketi kukaan ole keksinyt perustaa.

Kaikenlaisia mahdollisuuksiahan myös rillumapunk tarjoaisi. Ilmeisimpänä voi ajatella vaikkapa vanhaan Helsinkiin sijoittuvia yliluonnollisia mysteerejä, joita ratkotaan Komisario Palmun hengessä (toki välillä poiketen Kämpissä pitkällä lounaalla), ja esim. tukkijätkä- tai kulkuriromantiikkaa voisi myös hyödyntää, puhumattakaan sitten sotilasfarsseista.

Tästäkin aiheesta on luultavasti ennemmin tai myöhemmin tehtävä antologia.

Edellinen Vanhemmat artikkelit